noesisnoesis
Viite

Psykologisten konstruktien sanasto

203 konstruktia, joita tämän luettelon mittarit mittaavat; kukin määritelty ja linkitetty teoriaan, josta se on peräisin. Aakkosjärjestyksessä.

A

Aamuihmisyys
Ihmisen sisäisen kellon sijainti aamu-iltajatkumolla: kuinka aikaisin keho haluaa herätä, milloin uni todella tulee ja milloin mieli ja lihakset ovat parhaimmillaan (Horne & Östberg, 1976). Aamu- ja iltatyypit eroavat ruumiinlämmön, melatoniinin ja vireyden ajoituksessa, eivät kurinalaisuudessa. Keskikohta ei ole päättämättömyyttä: välityypit ovat yleisimpiä ja joustavimpia aikataulujen suhteen. Sijainti myös muuttuu elämänkaaren aikana eikä ole pysyvä.

Teoriasta Aamu- ja iltavirkkuus (vuorokausirytmityyppi) →

Ahdistuneisuus
DSM-5:n poikkileikkaavien oireiden viitekehyksessä ahdistuneisuutta arvioidaan diagnoosirajat ylittävänä oireulottuvuutena, jolla seulotaan huolen, hermostuneisuuden ja ahdistuneen ennakoinnin esiintymistä ja vaikeusastetta psykiatrisissa häiriöissä päädiagnoosista riippumatta (APA, 2013). Se kuvaa ahdistukseen liittyvien oireiden yleisyyttä, jotta voidaan tunnistaa kliinisesti merkittävä ahdistuneisuus, joka voi esiintyä minkä tahansa päähäiriön rinnalla ja edellyttää lisäarviointia.

Teoriasta DSM-5:n poikkileikkaava oiremalli →

Ahdistuneisuus

Tunnetaan myös nimellä: Autonomic Arousal

Lovibondin ja Lovibondin (1995) DASS-mittarissa operationalisoidussa kolmiosaisessa mallissa ahdistuneisuus käsitetään oireyhtymäksi, johon kuuluvat autonominen kiihtymys, luustolihasten jännittyneisyys, tilannesidonnainen ahdistus ja ahdistuneen tunnetilan subjektiivinen kokemus. Konstrukti vastaa Clarkin ja Watsonin (1991) kolmiosaisen mallin fysiologisen ylivireyden osatekijää ja korostaa määrittävinä piirteinään somaattisia ja autonomisia oireita, mikä erottaa sen masennukselle tyypillisistä kognitiivisista ja motivationaalisista puutteista.

Teoriasta Masennuksen, ahdistuneisuuden ja stressin kolmiosainen malli →

Ahkeruus/sinnikkyys
Luonteenvahvuus, jossa ihminen saa aloittamansa päätökseen ja pysyy valitsemassaan toimintalinjassa esteistä huolimatta (Peterson & Seligman, 2004). Sitä kehuvat muut todennäköisimmin, ja sen omistaja nauttii siitä epätodennäköisimmin.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Aktiivinen selviytyminen
Konkreettisten toimien tekeminen stressitekijän poistamiseksi tai vähentämiseksi, keskittäen ponnistelut tilanteelle jonkin tekemiseen (Carver, 1997). Ongelmakeskeinen strategia transaktionaalisessa mallissa (Lazarus & Folkman, 1984); sopeutumistutkimuksessa se on yhteydessä vähäisempään kuormittuneisuuteen (Carver, 1997).

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Alkoholinkäytön riski
Ihmisen nykyisen juomistavan riski, jota tarkastellaan kolmesta näkökulmasta yhtä aikaa: kuinka paljon ja kuinka usein hän juo, onko juominen alkanut ohjautua itsestään (lopettaminen ei onnistu aloittamisen jälkeen, tarvitaan aamuryyppy, muistikatkoksia) ja onko se jo maksanut jotakin (syyllisyyttä, laiminlyötyjä velvollisuuksia, vammoja, muiden huomautuksia). Se on asteittainen eikä kaksijakoinen, ja se koskee tarkoituksella tietyn ajanjakson juomistapaa eikä ihmistä: sama tulos voi kuvata kuukausien jaksoa, joka päättyy. Koska kysymykset ovat läpinäkyviä, mittausta on helppo tarkoituksella vähätellä. Tämä rajoittaa sitä, mitä matala tulos voi todistaa, ja tekee korkeasta tuloksesta vaikean selittää pois.

Teoriasta Vaarallinen ja haitallinen alkoholinkäyttö →

Altruismi
Ammatillinen kiinnostus työhön, jonka tuloksena toisella ihmisellä on paremmin: opetus, hoiva, neuvonta, palvelu (Pozzebon et al., 2010). Matala pistemäärä ei kerro mitään siitä, onko ihminen ystävällinen, vain sen, ettei auttaminen ole sitä, mistä hän haluaa työpäivänsä koostuvan.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Analyysi
Ammatillinen kiinnostus luonnontieteisiin, matematiikkaan ja ongelmiin, jotka pysyvät paikallaan tarpeeksi kauan purettaviksi osiin (Pozzebon et al., 2010). Korkeat pistemäärät saaneet haluavat mekanismin eivätkä vain lopputulosta; matala pistemäärä on yleinen ihmisillä, jotka ovat täysin kykeneviä työhön mutta viettäisivät päivänsä mieluummin muuta tehden.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Anteeksiantavuus/armollisuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen antaa anteeksi vääryyttä tehneille ja antaa ihmisille toisen mahdollisuuden (Peterson & Seligman, 2004). Kyse on siitä, mitä tapahtuu loukatuksi tulemisen jälkeen: sulkeutuuko tili vai jääkö se auki.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Arvostelukyky/avarakatseisuus
Luonteenvahvuus, joka tarkoittaa asioiden perusteellista harkitsemista, niiden tarkastelemista kaikilta puolilta ja näytön punnitsemista ennen päätöksentekoa (Peterson & Seligman, 2004). Kyse on harkitsevuudesta eikä älykkyydestä: taipumuksesta hidastaa tahallaan ja etsiä asian toista puolta.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Asiakastyöhön liittyvä työuupumus
Fyysinen ja psyykkinen väsymys ja uupumus, jonka henkilö kokee johtuvan työskentelystä asiakkaiden, potilaiden tai muiden palveltavien ihmisten kanssa (Kristensen ym., 2005).

Teoriasta Työuupumusteoria →

Avoimuus kokemuksille

Tunnetaan myös nimellä: Openness

Big Five -mallin persoonallisuusulottuvuus, joka kuvaa taipumusta olla älyllisesti utelias, mielikuvituksekas ja vastaanottavainen uusille kokemuksille. Siihen kuuluvat osapiirteet, kuten esteettinen herkkyys, fantasia, omien tunteiden huomioiminen, vaihtelun suosiminen ja halukkuus tarkastella epätavanomaisia ajatuksia (Costa & McCrae, 1992). Avoimuudeltaan korkeat yksilöt hakeutuvat aktiivisesti uusien esteettisten, kulttuuristen ja älyllisten kokemusten pariin, kun taas tällä ulottuvuudella matalat suosivat tuttua, konkreettista ja tavanomaista.

Teoriasta Viiden faktorin malli →

Avoimuus kokemuksille
HEXACO-mallin avoimuus kokemuksille -ulottuvuus (Ashton & Lee, 2004) koostuu esteettisestä arvostuksesta, tiedonhalusta, luovuudesta ja epäsovinnaisuudesta, ja se kuvastaa taipumusta uppoutua taiteen ja luonnon kauneuteen, olla utelias eri tiedonaloista, käyttää mielikuvitusta vapaasti ja kiinnostua epätavallisista ajatuksista tai ihmisistä. Se vastaa läheisesti FFM:n avoimuutta, joskin se korostaa epäsovinnaisuutta erillisenä osapiirteenä.

Teoriasta HEXACO-malli persoonallisuuden rakenteesta →

Älyllinen stimulointi
Johtajan käyttäytyminen, jossa hän haastaa seuraajiaan miettimään uudelleen vanhoja ongelmia ja vakiintuneita oletuksia, myös omiaan (Podsakoff, MacKenzie, Moorman & Fetter, 1990). Kun se on korkea, ennakkotapaus ei ole peruste ja johtajan kanssa eri mieltä oleminen on turvallista; kun se on matala, hyvin linjassa oleva tiimi ratkaisee tämän vuoden ongelmia viime vuoden pelikirjalla.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

B

BAS-hauskanpidon etsintä
Impulsiivinen lähestyminen uusia ja jännittäviä ärsykkeitä kohtaan: halu saada uusia kokemuksia ja spontaanius (Carver & White, 1994).

Teoriasta Vahvistusherkkyysteoria →

BAS-palkkioherkkyys
Myönteiset tunnereaktiot palkkiovihjeisiin: innostus, into ja myönteinen odotus (Carver & White, 1994).

Teoriasta Vahvistusherkkyysteoria →

BAS-tavoitteellisuus
Haluttujen tavoitteiden sinnikäs tavoittelu: motivaatio menestyä, johtaa ja erinomaisuuteen (Carver & White, 1994).

Teoriasta Vahvistusherkkyysteoria →

D

Dispositionaalinen optimismi
Yleistynyt taipumus odottaa myönteisiä lopputuloksia: pysyvä persoonallisuusulottuvuus, johon liittyvät parempi selviytyminen, terveys ja hyvinvointi (Scheier, Carver & Bridges, 1994).

Teoriasta Dispositionaalinen optimismi →

E

Ehdollinen palkitseminen
Transaktionaalinen johtamiskäyttäytyminen, jossa tunnustus ja palkkiot sidotaan selkeästi ja viipymättä suoritukseen (Podsakoff, Todor & Skov, 1984; mitattu transformationaalisten käyttäytymisten rinnalla, Podsakoff et al., 1990). Kyse on vaihdosta eikä muutoksesta, eikä se ole transformationaalisen johtamisen vastakohta: se on johtajan johdonmukaisimmin hyödyllisiä toimintoja, ja vahvat johtajat osoittavat usein molempia.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

Ekstraversio
Big Five -persoonallisuusmallin ulottuvuus, joka kuvastaa energistä suhtautumista sosiaaliseen ja aineelliseen maailmaan. Se kattaa seurallisuuden, jämäkkyyden, aktiivisuuden, elämysten etsinnän, lämmön sekä taipumuksen kokea myönteisiä tunteita, kuten innostusta, iloa ja energisyyttä (Costa & McCrae, 1992). Korkeita pistemääriä saavia vetävät puoleensa sosiaalinen vuorovaikutus ja virikkeet, kun taas matalia pistemääriä saavat (introvertit) suosivat yksin tehtäviä toimintoja ja rauhallisempia ympäristöjä.

Teoriasta Viiden faktorin malli →

Ekstraversio
HEXACO-mallin ekstraversioulottuvuus (Ashton & Lee, 2004) kattaa sosiaalisen itsetunnon, sosiaalisen rohkeuden, seurallisuuden ja eloisuuden, ja se kuvastaa myönteistä itsearvostusta, varmuutta ryhmien johtamisessa tai puhuttelussa, sosiaalisista kokoontumisista nauttimista sekä innostuksen ja energian kokemista. Vaikka se muistuttaa laajasti FFM:n ekstraversiota, se painottaa jonkin verran enemmän itsevarmuutta ja sosiaalista varmuutta keskeisinä osina.

Teoriasta HEXACO-malli persoonallisuuden rakenteesta →

Elämään tyytyväisyys
Kokonaisvaltainen kognitiivinen arvio omasta elämästä kokonaisuutena. Se kuvaa sitä, missä määrin ihminen kokee elämänsä olosuhteiden vastaavan omia normejaan ja ihanteitaan (Diener ym., 1985). Erotetaan hetkellisestä tunnetilasta ja osa-aluekohtaisesta tyytyväisyydestä.

Teoriasta Subjektiivisen hyvinvoinnin teoria →

Emotionaalinen tuki
Lohdun, ymmärryksen ja henkisen tuen hakeminen muilta ihmisiltä (Carver, 1997). Sosiaalisen verkoston tunnekeskeinen käyttö, joka eroaa välineellisestä tuesta, jossa haetaan apua itse ongelmaan.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Emotionaaliset vaatimukset
Se, missä määrin työ asettaa työntekijän emotionaalisesti kuormittaviin tilanteisiin tai edellyttää muiden ihmisten henkilökohtaisten ongelmien käsittelyä. Altistumista kuvaava mittaus, joka on tyypillinen hoito-, opetus- ja palvelutyölle (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Emotionaalisuus
HEXACO-mallin (Ashton & Lee, 2004) vastine Big Fiven neuroottisuudelle. Se kattaa pelokkuuden, ahdistuneisuuden, riippuvuuden ja sentimentaalisuuden osapiirteet ja kuvastaa taipumusta pelätä fyysistä vaaraa, huolestua pienistä ongelmista, tarvita muiden emotionaalista tukea ja muodostaa vahvoja tunnesiteitä. Toisin kuin FFM:n neuroottisuus, HEXACOn emotionaalisuus ei sisällä vihaan liittyvää sisältöä (joka on sijoitettu HEXACOn sovinnollisuuteen), ja siihen kuuluu prososiaalista tunneherkkyyttä, kuten empaattista huolenpitoa ja kiintymystä.

Teoriasta HEXACO-malli persoonallisuuden rakenteesta →

Empaattinen huolenpito
Toisiin suuntautuvat myötätunnon, hellyyden ja suojelunhalun tunteet vaikeuksia kokevia ihmisiä kohtaan (Davis, 1980). Ulospäin, toiseen ihmiseen suuntautuva affektiivinen ulottuvuus, joka on lähimpänä sitä, mitä arkikielessä kutsutaan hyväsydämisyydeksi.

Teoriasta Empatian moniulotteinen malli →

Ennustettavuus
Saapuuko tieto silloin, kun sitä tarvitaan: ennakkotieto tärkeistä päätöksistä ja muutoksista sekä kaikki työn hyvään tekemiseen tarvittava tieto. Epävarmuus oman työn lähitulevaisuudesta on itsessään stressitekijä (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Epäoikeutetut tehtävät
Niiden työtehtävien osuus, jotka tuntuvat tekijästään tarpeettomilta. Epälegitiimien tehtävien operationaalinen mittaus: työ, joka koetaan loukkaukseksi omaa ammatillista minäkuvaa kohtaan (stressi itseä loukkaavana -perinne; Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Epävarma-Alistuva (HI)
Matala dominanssi: hiljaääninen, vaatimaton, myöntyväinen (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

Epävarmuus työoloista
Huoli ei-toivotuista muutoksista työn ehtoihin: siirrosta toisiin tehtäviin, työaikojen muuttamisesta tai palkan alentamisesta vastoin omaa tahtoa. Epävarmuus työn sisällöstä ja muodosta, erillään epävarmuudesta työn säilymisestä (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Eristäytyminen
Tunne siitä, että on kärsimyksessään erillään ja eristyksissä, ikään kuin omat ongelmat olisivat ainutlaatuisen henkilökohtaisia: yhteisen ihmisyyden kielteinen ääripää (Neff, 2003).

Teoriasta Myötätunto itseä kohtaan -teoria →

Esihenkilön sosiaalinen tuki
Kuinka usein lähimmältä esihenkilöltä on saatavilla apua, tukea ja kuuntelevaa korvaa tarvittaessa. Tukiresurssi, joka ratkaisee, johtavatko vaikeudet ratkaisuihin vai kasautuvatko ne (vaatimus-hallinta-tuki-perinne; Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Etäinen-introvertti (FG)
Matala dominanssi, matala affiliaatio: hiljainen, yksityinen, pidättyväinen (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

F

Fantasia
Taipumus eläytyä mielikuvituksessaan kirjojen, elokuvien ja näytelmien fiktiivisten henkilöiden tunteisiin ja tekoihin (Davis, 1980). Mallissa kognitiivinen eikä affektiivinen, ja vähemmän vähäpätöinen kuin miltä kuulostaa: sama koneisto, jonka ansiosta romaani vie koko illan, simuloi elämiä, joita ei ole koskaan elänyt.

Teoriasta Empatian moniulotteinen malli →

H

Harkitsevuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen on huolellinen valinnoissaan ja harkitsee seurauksia ennen toimimista (Peterson & Seligman, 2004). Matala pistemäärä ei ole huolimattomuutta: riskistä pitäminen on mieltymys, ei kyvyttömyyttä huomata riskin olemassaoloa.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Harkittu jännityksen etsintä
Halukkuus ottaa hallittuja riskejä: itsevarmaa riskinottoa, johon liittyy tietoisuus mahdollisista seurauksista (Zuckerman, 1994).

Teoriasta Elämysten etsintä →

Havainnointi
Sisäisten ja ulkoisten kokemusten, kuten aistimusten, ajatusten, tunteiden, näkymien, äänten ja hajujen, huomaaminen ja niihin huomion suuntaaminen (Baer ym., 2006).

Teoriasta Tietoisen läsnäolon viiden osa-alueen malli →

Hengellisyys
Luonteenvahvuus, jossa ihmisellä on johdonmukaisia uskomuksia korkeammasta tarkoituksesta ja elämän merkityksestä (Peterson & Seligman, 2004). Se on tarkoituksellisesti laaja ja kattaa yhtä lailla uskonnollisen vakaumuksen kuin maallisen tarkoituksen tunteen; matala pistemäärä kuvaa maailmankatsomusta, ei sen puutetta.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Henkilökohtainen ahdistus
Itseen suuntautuva ahdistus ja levottomuus toisen ihmisen kärsimystä todistaessa (Davis, 1980). Sitä tulkitaan eri tavoin kuin kolmea muuta: korkea pistemäärä ei tarkoita enemmän empatiaa, vaan sitä, että kivun näkeminen laukaisee havainnoijan oman hälytyksen ja energia kuluu tämän reaktion hallintaan ennen kuin se ehtii vaikeuksissa olevaan ihmiseen. Viitemallissa tämä ulottuvuus on yleensä negatiivisesti yhteydessä muihin, minkä vuoksi empatian yhdistelmäpistemäärää ei ole.

Teoriasta Empatian moniulotteinen malli →

Henkilökohtainen uupumus
Henkilön kokema fyysinen ja psyykkinen väsymys ja uupumus työstä tai asiakastilanteista riippumatta (Kristensen ym., 2005).

Teoriasta Työuupumusteoria →

Horisontaalinen luottamus
Luottavatko työntekijät yleisesti toisiinsa. Työpaikan sosiaalisen pääoman ulottuvuus: työtovereiden välinen luottamus saa tiedon liikkumaan ja tekee yhteistyöstä vaivatonta, ja sen puute kuormittaa jokaista vuorovaikutusta (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Huomion kääntäminen muualle
Kääntyminen muiden toimintojen, kuten työn, viihteen tai haaveilun, puoleen stressitekijän unohtamiseksi (Carver, 1997). Selviytymisen transaktionaalisessa mallissa (Lazarus & Folkman, 1984) se säätelee tunnereaktiota eikä tilannetta, tarjoten helpotusta muuttamatta vaatimusta.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Huumori
Tilanteesta vitsaileminen tai siihen kevyesti suhtautuminen sen painon vähentämiseksi (Carver, 1997). Tunnekeskeinen strategia, joka muuttaa suhtautumista stressitekijään eikä itse stressitekijää.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Huumori/leikkisyys
Luonteenvahvuus, jossa ihminen pitää nauramisesta ja hymyn tuomisesta muiden kasvoille: keveyden tuottamisesta eikä pelkästä sen arvostamisesta (Peterson & Seligman, 2004). Sen selvin ilmentymä on keveyden tuottaminen silloin, kun asiat ovat synkkiä.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Hyväksyminen
Tilanteen todellisuuden hyväksyminen ja sen kanssa elämään oppiminen (Carver, 1997). Transaktionaalisessa mallissa strategioita arvioidaan sen mukaan, miten hyvin ne sopivat tilanteeseen, eikä niitä pidetä yleisesti hyvinä tai huonoina (Lazarus & Folkman, 1984). Hyväksyminen on strategia sille, mitä ei voi muuttaa.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

I

Ihmissuhdevaikeudet
Neljäs Radloffin neljästä CES-D-faktorista (1977, s. 397): sosiaalisen havaitsemisen osa, eli tunne siitä, että ihmiset olivat epäystävällisiä tai eivät pitäneet sinusta. Kuvaileva ryhmittely raporttitekstiä varten; ei pisteytettävä asteikko.

Teoriasta Epidemiologinen masennusoireilu →

Ihmissuhteet
Sosiaalisten suhteiden pilari: tunne siitä, että saa tukea ja rakkautta ja on tyytyväinen henkilökohtaisiin ihmissuhteisiinsa (Seligman, 2011).

Teoriasta Kukoistuksen PERMA-malli →

Impulsiivinen elämysten etsintä
Toimiminen impulssin varassa, arvaamattomien ja spontaanien asioiden tekeminen ilman suunnittelua (Zuckerman, 1994).

Teoriasta Elämysten etsintä →

Into ja elinvoimaisuus
Luonteenvahvuus, jossa elämää lähestytään innostuneesti ja energisesti, tuntien itsensä eläväksi ja aktivoituneeksi (Peterson & Seligman, 2004). Se on fyysiseen tilaan vahvimmin sidottu vahvuus, joten matalaa tulosta kannattaa tulkita yhdessä unen, terveyden ja viime kuukausien kanssa eikä pysyvänä piirteenä.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Introjektoitu säätely
Toimiminen sisäistyneen paineen alla: syyllisyyden, häpeän, omanarvontunnon ja tarpeen todistaa jotakin itselleen (Vallerand ym., 1992). Se motivoi aidosti ja tulee aidosti kalliiksi: se voi tuottaa vuosien ponnistelun ja samalla pysyvän tunteen, ettei mikään siitä riittänyt.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Itse arvioitu terveys
Työntekijän yleinen arvio omasta terveydestään erinomaisesta huonoon. Yhden osion mittari, jolla on pitkä epidemiologinen historia terveysvaikutusten ennustajana; COPSOQ III:ssa se tarjoaa yksilöllisen taustan ympäristöulottuvuuksille (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Itsensä syyttäminen
Itsensä kritisoiminen ja syyllistäminen tapahtuneesta (Carver, 1997). Sopeutumistutkimuksessa se on yhteydessä suurempaan kuormittuneisuuteen (Carver, 1997), mikä erottaa sen vastuun ottamisesta askeleena kohti toimintaa.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Itsensä tuomitseminen
Ankara kriittisyys ja suvaitsemattomuus omia puutteita ja riittämättömyyksiä kohtaan: itseystävällisyyden kielteinen ääripää (Neff, 2003).

Teoriasta Myötätunto itseä kohtaan -teoria →

Itsesäätely
Luonteenvahvuus, jossa ihminen säätelee tunteitaan ja tekemisiään: kuri haluihin ja impulsseihin sekä kyky luopua nykyhetken nautinnosta tulevan hyvän vuoksi (Peterson & Seligman, 2004). Sitä vahvuutta ihmiset useimmiten toivovat itselleen enemmän.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Itsetarkkailu
Taipumus tarkkailla ja säädellä omaa ilmaisukäyttäytymistään ja itsensä esittämistä sosiaalisissa tilanteissa (Snyder, 1974).

Teoriasta Itsetarkkailu →

Itsetunto

Tunnetaan myös nimellä: Global Self-Esteem · Self-Worth

Kokonaisvaltainen arvioiva asenne itseä kohtaan. Rosenberg (1965) määritteli sen yksilön yleiseksi myönteiseksi tai kielteiseksi suhtautumiseksi itseensä kokonaisuutena, ja siihen kuuluvat omanarvontunto, itsekunnioitus ja itsensä hyväksyminen. Korkea itsetunto kuvastaa uskoa siihen, että on 'riittävän hyvä' pitämättä itseään välttämättä muita parempana, kun taas matalaan itsetuntoon liittyvät itsensä torjuminen ja laaja-alainen itsekunnioituksen puute.

Teoriasta Minäkäsitysteoria →

Itseystävällisyys
Lämmin ja ymmärtäväinen suhtautuminen itseen kärsimyksen tai epäonnistumisen hetkellä ankaran itsekritiikin sijaan (Neff, 2003).

Teoriasta Myötätunto itseä kohtaan -teoria →

J

Johdon turvallisuusoikeudenmukaisuus
Työryhmän yhteinen käsitys siitä, tutkitaanko tapahtumat syiden eikä syyllisten löytämiseksi ja kohdellaanko ihmisiä reilusti, kun he raportoivat (Kines et al., 2011). Tämä ulottuvuus säätelee huonojen uutisten kulkua ylöspäin: kun oikeudenmukaisuus koetaan matalaksi, tapahtumat eivät lakkaa, vaan niistä lakataan raportoimasta, ja organisaatio menettää varhaisvaroitusjärjestelmänsä.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Johdon turvallisuusprioriteetti, sitoutuminen ja osaaminen
Työryhmän yhteinen käsitys siitä, asettaako johto turvallisuuden aidosti etusijalle, kun se kilpailee tuotantopaineen kanssa, onko se sitoutunut siihen ja hoitaako se sitä pätevästi (Kines et al., 2011). Se mittaa yhteentörmäystä eikä toimintaperiaatetta: mitä johto palkitsee, kun turvallisuus maksaa jotakin. Matalat pistemäärät heijastuvat muihin ulottuvuuksiin, koska työntekijät mukautuvat siihen, mitä johto todella priorisoi, eivät siihen, mitä se julistaa.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Johdon turvallisuusvaltuuttaminen
Työryhmän yhteinen käsitys siitä, valtuuttaako johto työntekijöitä ja ottaako se heidät mukaan turvallisuustyöhön: kuuleeko se riskiä lähimpänä olevia ihmisiä, luottaako heidän harkintaansa ja tukeeko heitä, kun he käyttävät sitä (Kines et al., 2011). Korkea valtuuttaminen kulkee käsi kädessä työhön sopivien sääntöjen kanssa; matala valtuuttaminen kaukaa laadittujen sääntöjen kanssa, joista sovitaan hiljaa uudelleen työn ääressä.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Johtajuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen kannustaa ryhmää saamaan asioita aikaan ja ylläpitää samalla hyviä suhteita sen sisällä (Peterson & Seligman, 2004). Kyse on ryhmän saamisesta toimimaan, ei auktoriteetista tai eturivissä olemisesta.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Johtajuus
Ammatillinen kiinnostus ohjaamiseen, suostutteluun ja päättäjänä olemiseen: halu johtaa eikä taito johtaa (Pozzebon et al., 2010). Korkeat pistemäärät saaneita vetävät puoleensa roolit, joissa tuloksista vastataan julkisesti; matala pistemäärä ei ole passiivisuutta, sillä monet haluavat todellista vaikutusvaltaa työhön ilman kiinnostusta vastata tuloksesta näkyvästi.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Johtamisen laatu
Kuinka hyvä lähin esihenkilö on johtamisen konkreettisessa taidossa: työn suunnittelussa, ristiriitojen ratkaisemisessa ja ihmisten kehittämisessä. Tulkitaan johtajan työkyvyksi eikä karismaksi (Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Järjestelmällisyys
Ammatillinen kiinnostus budjetteihin, aikatauluihin, kirjanpitoon ja hallinnolliseen koneistoon, joka estää toimintaa ajautumasta (Pozzebon et al., 2010). Korkeat pistemäärät saavat aitoa tyydytystä pitävästä järjestelmästä, mikä on eri asia kuin henkilökohtainen siisteys; matalat pistemäärät saaneet eivät ole epäjärjestelmällisiä, he eivät vain saa mitään itse rakenteen ylläpitämisestä.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

K

Kansalaisuus/tiimityö
Luonteenvahvuus, jossa ihminen on lojaali ryhmälle ja kantaa kortensa kekoon yhteisessä asiassa (Peterson & Seligman, 2004). Se ei ole seurallisuutta, sillä sitä esiintyy usein juhlia inhoavilla ihmisillä, ja matala pistemäärä voi tarkoittaa itsenäisyyttä eikä etäisyyttä.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Kauneuden arvostaminen
Luonteenvahvuus, jossa ihminen huomaa kauneuden ja erinomaisuuden ja liikuttuu niistä: luonnossa, taiteessa ja taitavassa suorituksessa (Peterson & Seligman, 2004). Se kuvaa sitä, että jokin hyvin tehty pysäyttää, ei makua tai taidetietämystä.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Kehittymismahdollisuudet
Tarjoaako työ mahdollisuuden oppia uutta sekä käyttää omia taitoja ja asiantuntemusta. Työympäristön voimavaraulottuvuus: työ, joka ei haasta työntekijää eikä hyödynnä hänen osaamistaan, on dokumentoitu reitti työn imun hiipumiseen (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Kielteiset muutokset ajattelussa ja mielialassa

Tunnetaan myös nimellä: Cluster D · NACM

DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-mallin kriteeri D kuvaa pysyviä kielteisiä muutoksia ajattelussa ja tunnekokemuksessa, jotka alkoivat tai pahenivat trauman jälkeen. Näitä ovat kyvyttömyys muistaa tapahtuman keskeisiä piirteitä, liioitellut kielteiset uskomukset, vääristynyt syyllistäminen, pysyvät kielteiset tunnetilat, heikentynyt kiinnostus, irrallisuuden tunne ja kyvyttömyys kokea myönteisiä tunteita (APA, 2013). Vähintään kahden oireen on oltava läsnä.

Teoriasta DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-malli →

Kieltäminen
Kieltäytyminen uskomasta, että stressitekijä on todellinen, tai toimiminen ikään kuin sitä ei olisi tapahtunut (Carver, 1997). Välttämiseen suuntautuva strategia, joka sopeutumistutkimuksessa on yhteydessä suurempaan kuormittuneisuuteen (Carver, 1997).

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Kiinnostuksen johdonmukaisuus
Taipumus säilyttää pitkäkestoinen kiinnostus ja sitoutuminen tiettyyn alaan tai tavoitteeseen pitkiä aikoja ja vastustaa uusien vaihtoehtojen houkutusta (Duckworth & Quinn, 2009).

Teoriasta Sinnikkyysteoria →

Kiintymyssuhdeahdistuneisuus

Tunnetaan myös nimellä: Anxiety dimension of adult attachment

Kuinka paljon ihminen on huolissaan siitä, että hänet jätetään, torjutaan tai että hän merkitsee läheisilleen vähemmän kuin he hänelle: hylätyksi tulemisen pelko, kumppanin saatavilla olon tarkkailu ja vakuuttelun tarve (Brennan, Clark & Shaver, 1998; Fraley, Waller & Brennan, 2000). Jatkuva ulottuvuus, joka tulkitaan hälyttimen herkkyydeksi eikä jonkun rakkauden määräksi, eikä sitä koskaan muunneta kiintymystyypiksi.

Teoriasta Aikuisen kiintymyssuhteen ulottuvuudet →

Kiintymyssuhteen välttely

Tunnetaan myös nimellä: Avoidance dimension of adult attachment

Kuinka epämukavalta läheisyys ja riippuvuus tuntuvat: haluttomuus avautua, puolustuksellinen omavaraisuus ja levottomuus läheisyyden syventyessä (Brennan, Clark & Shaver, 1998; Fraley, Waller & Brennan, 2000). Ulottuvuus mittaa nähdyksi tulemisen hintaa eikä sitä, kuinka paljon ihminen välittää, ja se on vain kohtalaisesti yhteydessä kiintymyssuhdeahdistuneisuuteen, minkä vuoksi ne raportoidaan erikseen.

Teoriasta Aikuisen kiintymyssuhteen ulottuvuudet →

Kiitollisuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen on tietoinen tapahtuvista hyvistä asioista ja kiitollinen niistä (Peterson & Seligman, 2004). Se on huomaamisen tapa eikä mieliala, ja se on yksi vahvuuksista, jotka yleensä kehittyvät harjoittelemalla.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Koettu avuttomuus
Se, missä määrin elämäntilanteet arvioidaan ennakoimattomiksi, hallitsemattomiksi ja kuormittaviksi. Koetun stressin keskeinen stressitekijäosa (Cohen et al., 1983).

Teoriasta Koetun stressin teoria →

Koettu minäpystyvyys
Se, missä määrin kokee pystyvänsä käsittelemään ongelmia, hallitsemaan tärkeitä asioita ja selviytymään ärsytyksistä. Koetun stressin selviytymisvoimavaraosa (Cohen et al., 1983).

Teoriasta Koetun stressin teoria →

Kognitiivinen reflektio
Taipumus huomata intuitiivinen vastaus, epäillä sitä ja tarkistaa se ennen sitoutumista (Frederick, 2005). Sitä mitataan tehtävillä, jotka on rakennettu niin, että väärä vastaus tuntuu valmiilta, minkä vuoksi laskutoimitukset ovat tarkoituksella kevyitä: vaikeus on ensimmäisen vastauksen tukahduttamisessa, ei sen tuottamisessa. Konstrukti korreloi kognitiivisen kyvykkyyden mittareiden kanssa olematta sellainen: se on tarkistamisen tapa, ja tavallinen inhimillinen tulos on, että tarjottu vastaus yleensä voittaa.

Teoriasta Päättelyn kaksoisprosessiteoria →

Kognition tarve
Taipumus ryhtyä vaativaan kognitiiviseen toimintaan ja nauttia siitä: monimutkaisten ajattelutehtävien hakeminen, niihin tarttuminen ja niistä nauttiminen (Cacioppo & Petty, 1982).

Teoriasta Kognition tarve →

Korkeat suoritusodotukset
Johtajan käyttäytyminen, jossa hän vaatii erinomaisuutta eikä hyväksy toiseksi parasta työtä (Podsakoff, MacKenzie, Moorman & Fetter, 1990). Konstrukti mittaa vaatimuksen suuruutta, ei sen viisautta: sama vaatimustaso tulkitaan luottamukseksi, kun sen mukana tulee yksilöllistä tukea, ja paineeksi, kun ei tule. Siksi sitä tulkitaan yhdessä tuon käyttäytymisen kanssa eikä yksinään.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

Kuvaaminen
Sisäisten kokemusten nimeäminen sanoin: kyky ilmaista tunteita, ajatuksia ja aistimuksia sanallisesti (Baer ym., 2006).

Teoriasta Tietoisen läsnäolon viiden osa-alueen malli →

Kyky rakastaa
Luonteenvahvuus, joka tarkoittaa läheisten ihmissuhteiden arvostamista ja kykyä sekä antaa että ottaa vastaan kiintymystä ja huolenpitoa (Peterson & Seligman, 2004). Vastaanottaminen on usein vaikeampi puoli: huolenpidon hyväksyminen tarkoittaa, että antaa toisen ihmisen merkitä itselle niin paljon.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Kylmäsydäminen (DE)
Matala affiliaatio: tunneperäisesti etäinen, myötätunnoton, muista kiinnostumaton (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

Käyttäytymisen estojärjestelmä (BIS)
Herkkyys rangaistus-, uutuus- ja uhkavihjeille, mikä tuottaa ahdistusta ja käyttäytymisen estyneisyyttä (Gray, 1970).

Teoriasta Vahvistusherkkyysteoria →

Käytännöllinen

Tunnetaan myös nimellä: R

Hollandin realistinen tyyppi: ammatillinen kiinnostus esineiden parissa työskentelyyn: rakentamiseen, korjaamiseen, käyttämiseen ja testaamiseen, eli työhön, jonka tulos on konkreettinen (Holland, 1997; Rounds ym., 2016). R-ulottuvuudella korkeita ihmisiä ei usein uuvuta ponnistelu vaan abstraktius: kokonainen päivä työstä puhumista sen tekemisen sijaan.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

L

Luovuus
Ammatillinen kiinnostus kirjoittamiseen, esiintymiseen, muotoiluun ja taiteeseen työtehtävinä eikä makuasioina (Pozzebon et al., 2010). Se koskee tekemistä, ei arvostamista: musiikista nauttiminen ja halu soittaa ammatikseen ovat eri vastauksia, ja tämä konstrukti koskee jälkimmäistä.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Lämmin-Sovinnollinen (LM)
Korkea liittymishalu: välittävä, rauhoittava, kiinnostunut muista (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

M

Machiavellismi
Strateginen, laskelmoiva suhtautuminen muihin ihmisiin: ennakkosuunnittelu, sen hallitseminen, mitä muut tietävät, liittolaisten valitseminen sen mukaan, mitä he tuottavat, ja oikean hetken odottaminen (Christie & Geis, 1970; mitattu kahden muun piirteen rinnalla, Jones & Paulhus, 2014). Ulottuvuus kuvaa kärsivällisyyttä ja manipulointia yhdessä, minkä vuoksi se ennustaa menestystä neuvotteluissa ja luottamuksen hidasta murenemista, sillä luottamusta ei voi synnyttää strategialla. Piirre on subkliininen: jokainen sijoittuu jonnekin sen varrelle.

Teoriasta Persoonallisuuden pimeä kolmikko →

Masennuksen vaikeusaste

Tunnetaan myös nimellä: PHQ Depression

PHQ-9:ssä ja PHQ-2:ssa (Kroenke, Spitzer & Williams, 2001) masennuksen vaikeusastetta arvioidaan DSM-IV:ssä määriteltyjen vakavan masennustilan yhdeksän pääoireen esiintymistiheyden perusteella: mielihyvän menetys, masentunut mieliala, unihäiriöt, uupumus, ruokahalun muutokset, syyllisyyden tai arvottomuuden tunne, keskittymisvaikeudet, psykomotoriset muutokset ja itsetuhoiset ajatukset. Pistemäärät kuvaavat oirekuormaa eivätkä kategorista diagnoosia.

Teoriasta PRIME-MD / PHQ:n kliininen seulontakehys →

Masennus
DSM-5:n poikkileikkaavien oireiden viitekehyksessä masennusta arvioidaan diagnoosirajat ylittävänä oireulottuvuutena, jolla seulotaan masentuneen mielialan sekä vähentyneen kiinnostuksen tai mielihyvän esiintymistä ja vaikeusastetta psykiatrisissa häiriöissä päädiagnoosista riippumatta (APA, 2013). Ulottuvuuksellisena mittana se kuvaa masennusoireiden yleisyyttä kahden viikon ajalta täydentäen kategorista diagnoosia ja tukien samanaikaisia oireita koskevaa kliinistä päätöksentekoa.

Teoriasta DSM-5:n poikkileikkaava oiremalli →

Masennus

Tunnetaan myös nimellä: Dysphoria · Low Positive Affect

Lovibondin ja Lovibondin (1995) DASS-mittarissa operationalisoidussa kolmiosaisessa mallissa masennus käsitetään emotionaaliseksi oireyhtymäksi, jolle ovat tyypillisiä dysforia, toivottomuus, elämän arvon väheksyminen, itsensä vähättely, kiinnostuksen tai osallistumisen puute, anhedonia ja saamattomuus. Konstrukti vastaa Clarkin ja Watsonin (1991) kolmiosaisen mallin vähäisen positiivisen affektin osatekijää ja korostaa määrittävinä piirteinään motivaation menetystä ja kyvyttömyyttä kokea mielihyvää.

Teoriasta Masennuksen, ahdistuneisuuden ja stressin kolmiosainen malli →

Masennusoireet
Nykyinen masennusoireilu oireiden esiintymistiheytenä viimeksi kuluneen viikon aikana (Radloff, 1977): masentunut mieliala, syyllisyyden ja arvottomuuden tunteet, avuttomuus ja toivottomuus, psykomotorinen hidastuminen, ruokahaluttomuus ja unihäiriöt. Mukana on tarkoituksellisesti myös myönteinen tunnetila, jonka puuttuminen kuuluu masennukseen mutta jää pelkiltä oirelistoilta huomaamatta. Kyse on tilasta, jonka odotetaan muuttuvan elämäntapahtumien myötä ja jota tulkitaan julkaistujen seulontakatkaisurajojen perusteella; se ei ole koskaan diagnoosi.

Teoriasta Epidemiologinen masennusoireilu →

Masentunut tunnetila
Ensimmäinen Radloffin neljästä CES-D-faktorista (1977, s. 397): keskeinen dysforinen mieliala, eli surullisuuden, masentuneisuuden, yksinäisyyden ja pelokkuuden tunne sekä kyvyttömyys päästä eroon alakulosta. Kuvaileva ryhmittely raporttitekstiä varten; ei pisteytettävä asteikko.

Teoriasta Epidemiologinen masennusoireilu →

Merkityksellisyys
Tarkoituksen pilari: oman elämän kokeminen tarkoitukselliseksi, arvokkaaksi ja johonkin itseä suurempaan suuntautuneeksi (Seligman, 2011).

Teoriasta Kukoistuksen PERMA-malli →

Merkityksen etsiminen
Elämän tarkoituksen ja merkityksen aktiivinen tavoittelu: missä määrin ihminen aktiivisesti tutkii, kyseenalaistaa tai pyrkii löytämään merkitystä (Steger ym., 2006). Etsiminen ja kokeminen ovat osittain toisistaan riippumattomia; merkitystä voi etsiä, vaikka sitä joko on tai ei ole.

Teoriasta Elämän tarkoituksellisuuden viitekehys →

Merkityksen kokeminen
Se, missä määrin kokee elämällään olevan selkeä tarkoitus, merkitys ja ymmärrettävyys (Steger et al., 2006). Merkityksellisyyden kokemus on yhteydessä parempaan hyvinvointiin, elämään tyytyväisyyteen ja psyykkiseen sopeutumiseen.

Teoriasta Elämän tarkoituksellisuuden viitekehys →

Motivaation puute
Minkään toimintaan ryhtymisen aikomuksen puuttuminen: ihminen ei enää näe yhteyttä tekemistensä ja niiden tuottaman tuloksen välillä (Vallerand ym., 1992). Itsemääräämisjatkumon oma konstrukti, ei kuuden motivaation vastakohta, ja sitä tulkitaan niihin nähden käänteisesti: korkea pistemäärä on kunnioitettava signaali, ei kehitettävä piirre.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Muutokset vireystilassa ja reaktiivisuudessa

Tunnetaan myös nimellä: Cluster E · Hyperarousal

DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-mallin kriteeri E kuvaa traumaattiseen tapahtumaan liittyviä huomattavia muutoksia vireystilassa ja reaktiivisuudessa. Ne ilmenevät ärtyisänä tai aggressiivisena käyttäytymisenä, holtittomana tai itsetuhoisena käyttäytymisenä, ylivirittyneisyytenä, liioiteltuna säpsähtelynä, keskittymisvaikeuksina ja unihäiriöinä (APA, 2013). Vähintään kahden oireen on oltava läsnä, mikä kuvastaa kohonneen fysiologisen valppauden tilaa.

Teoriasta DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-malli →

Myönteinen uudelleentulkinta
Tilanteen uudelleentulkinta myönteisemmässä valossa, etsien jotakin hyvää siitä, mitä tapahtuu (Carver, 1997). Merkitystä muuttava strategia, joka sopeutumistutkimuksessa on yhteydessä vähäisempään kuormittuneisuuteen (Carver, 1997).

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Myönteiset tunteet
Hyvinvoinnin hedoninen pilari: miellyttävien tunnetilojen, kuten ilon, tyytyväisyyden ja seesteisyyden, yleisyys (Seligman, 2011).

Teoriasta Kukoistuksen PERMA-malli →

Määrälliset vaatimukset
Työn määrän ja sen tekemiseen käytettävissä olevan ajan välinen epäsuhta: tehtävät kasautuvat, työtä jää tekemättä, aikaa ei ole riittävästi. Psykososiaalisen työympäristön keskeinen vaatimusulottuvuus (Burr et al., 2019); korkeat pistemäärät viittaavat altistumiseen työn ylikuormitukselle.

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

N

Narsismi
Suuruudenkuvitelmat, tunne omasta erityisyydestä ja jatkuva ihailun tarve (Raskin & Hall, 1979; mitattu kahden muun piirteen rinnalla, Jones & Paulhus, 2014). Itsevarmuus houkuttelee huomiota ja huomio ruokkii itsevarmuutta, mikä osaltaan selittää piirteen pysyvyyden; haavoittuvuus on riippuvuudessa peilistä, sillä kritiikki tai jonkun toisen vuoro valokeilassa koetaan loukkauksena. Tässä mitattu subkliininen piirre ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö, joka on ammattilaisen haastattelun perusteella tekemä kliininen diagnoosi.

Teoriasta Persoonallisuuden pimeä kolmikko →

Neuroottisuus

Tunnetaan myös nimellä: Emotional Stability (reversed)

Big Five -mallin persoonallisuusulottuvuus, joka kuvaa taipumusta kokea usein ja voimakkaasti kielteisiä tunteita, kuten ahdistusta, vihaa, surullisuutta, syyllisyyttä ja itsetietoisuutta, sekä voimistunutta emotionaalista reaktiivisuutta stressiin (Costa & McCrae, 1992). Ulottuvuus käsitetään usein jatkumoksi, jonka vastakkaisessa ääripäässä on emotionaalinen tasapainoisuus. Korkeaan neuroottisuuteen liittyy taipumus tulkita tavallisia tilanteita uhkaaviksi ja kokea kielteisiä tunnereaktioita, jotka kestävät epätavallisen pitkään.

Teoriasta Viiden faktorin malli →

Näkemyksellisyys/viisaus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen pystyy antamaan viisaita neuvoja ja näkemään maailman tavalla, joka on järkevä hänelle itselleen ja muille (Peterson & Seligman, 2004). Se vahvistuu pitkälti ulkoapäin: tuovatko ihmiset vaikeat kysymyksensä hänelle.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Näkökulmanotto
Kognitiivinen taipumus rakentaa mielessään, miltä tilanne näyttää toisen ihmisen näkökulmasta, hänen tietojensa ja panostensa valossa (Davis, 1980). Mallin ulottuvuus, joka muistuttaa eniten taitoa: se kehittyy tietoisella harjoittelulla ja vaatii vaivaa, jonka ihminen saattaa jättää väliin ollessaan väsynyt tai varma omasta oikeassa olemisestaan.

Teoriasta Empatian moniulotteinen malli →

O

Oikeudenmukaisuus/reiluus
Luonteenvahvuus, joka tarkoittaa kaikkien ihmisten kohtelemista samalla tavalla reiluuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti, antamatta henkilökohtaisten tunteiden vääristää muita koskevia päätöksiä (Peterson & Seligman, 2004). Sen todellinen koetinkivi on johdonmukaisuus paineen alla: joustavatko säännöt niiden ihmisten kohdalla, joista pitää tai ei pidä.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Omaperäisyys/luovuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen keksii uusia ja tuottavia tapoja tehdä asioita (Peterson & Seligman, 2004). Kyse on halusta tehdä asioita toisin eikä taiteellisesta lahjakkuudesta; tyytyminen jo toimivaan menetelmään on mieltymys, ei puute.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Omien tunteiden arviointi
Kyky havaita, ymmärtää ja ilmaista omia tunteitaan (Mayer & Salovey, 1997; Wong & Law, 2002): tunteen huomaaminen sen tapahtuessa ja kyky erottaa tilat toisistaan. Kolme muuta ulottuvuutta rakentuvat sen varaan, koska tunne on huomattava ennen kuin sitä voi käyttää tai tasapainottaa.

Teoriasta Neliulotteinen tunneäly →

Omistautuminen
Työn imun merkityksellisyysulottuvuus: vahva sitoutuminen työhön ja sen kokeminen merkitykselliseksi innostuksen, inspiraation ja ylpeyden saattelemana (Schaufeli & Bakker, 2003). Se kestää huonoja viikkoja parhaiten ja on vakavin menetys, kun se katoaa: energiaa voi palauttaa levolla, mutta merkitys palaa harvoin lepäämällä.

Teoriasta Työn imu →

Oppimisen ilo
Luonteenvahvuus, jossa ihminen hallitsee uusia taitoja, aiheita ja tietokokonaisuuksia niiden itsensä vuoksi, minkään vaatimuksen ulkopuolella (Peterson & Seligman, 2004). Se eroaa uteliaisuudesta kestoltaan: uteliaisuus avaa oven, tämä vahvuus pitää ihmisen huoneessa.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Oppineisuus
Ammatillinen kiinnostus lukemiseen, kirjoittamiseen, kieliin ja ideoiden käsittelyyn sanoin (Pozzebon et al., 2010). Se on lähellä analyysia olematta sama: toinen haluaa mekanismin, toinen ilmaisun.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Organisaation oikeudenmukaisuus
Ratkaistaanko ristiriidat reilulla tavalla ja jaetaanko työ oikeudenmukaisesti: organisaation menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus, työpaikan sosiaalisen pääoman ulottuvuus (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

P

Palautumiskyky
Kyky toipua stressistä, vastoinkäymisistä tai vaikeista elämäntapahtumista. Se käsitetään piirteenkaltaisena kykynä, joka kuvastaa, kuinka nopeasti ja tehokkaasti ihminen palaa perustoimintakykyynsä häiriön jälkeen (Smith ym., 2008).

Teoriasta Resilienssiteoria →

Ponnistelujen sinnikkyys
Taipumus tehdä kovasti töitä ja sinnitellä takaiskuista, esteistä ja epäonnistumisista huolimatta: sisun kestävyysosa (Duckworth & Quinn, 2009).

Teoriasta Sinnikkyysteoria →

Positiivinen affekti
Toinen Radloffin neljästä CES-D-faktorista (1977, s. 397): myönteisten tunteiden esiintyminen tai puuttuminen, eli tunne siitä, että on yhtä hyvä kuin muut ihmiset, toiveikas ja onnellinen sekä nauttii elämästä. Mitataan käänteisesti pisteytetyillä osioilla, jotta harvoin koettu onnellisuus nostaa pistemäärää samalla tavalla kuin usein koettu surullisuus. Kuvaileva ryhmittely raporttitekstiä varten; ei pisteytettävä asteikko.

Teoriasta Epidemiologinen masennusoireilu →

Psykopatia
Impulsiivisuus ja jännityksen etsintä yhdistyneinä matalaan empatiaan ja vähäiseen katumukseen (Haren perinne, Jonesin ja Paulhusin, 2014, subkliinisessä operationalisoinnissa). Kolmesta piirteestä se liittyy johdonmukaisimmin ankarimpiin seurauksiin, ja se myös näyttäytyy tyyneytenä kriisissä. Pistemäärä kuvaa, missä määrin impulssi ja etäisyys tekevät päätökset, ulottuvuudella, jolla koko väestö vaihtelee; se ei ole oikeuspsykiatrinen löydös eikä kliininen luokka.

Teoriasta Persoonallisuuden pimeä kolmikko →

Psyykkinen hyvinvointi
Myönteinen psyykkinen hyvinvointi siten, kuinka suuren osan tuoreesta ajanjaksosta ihminen viettää viidessä myönteisessä tilassa: iloisena ja hyvällä tuulella, rauhallisena ja rentona, aktiivisena ja tarmokkaana, levänneenä herätessään sekä kokien arjen täyttyvän asioista, jotka kiinnostavat sinua (WHO, 2024; DepCare Project, 1998). Se määritellään läsnäolon eikä oireiden puuttumisen kautta, minkä vuoksi matala tulos tarkoittaa myönteisten tilojen puuttumista eikä oireiden lukumäärää. Olosuhteiden mukana vaihteleva nykytila, jota tulkitaan julkaistua katkaisurajaa vasten eikä koskaan diagnoosina.

Teoriasta Positiivinen psyykkinen hyvinvointi →

Päihteiden käyttö
Alkoholin tai muiden päihteiden käyttäminen olon parantamiseksi tai tilanteesta selviämiseksi (Carver, 1997). Tunnekeskeinen välttämisstrategia; siihen voimakkaasti nojaaminen on selviytymistapa, joka useimmiten merkitään huomiota vaativaksi.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

R

Rehellisyys-nöyryys
HEXACO-mallille (Ashton & Lee, 2004) ominainen persoonallisuusulottuvuus, joka kuvaa yksilöllisiä eroja vilpittömyydessä, reiluudessa, ahneuden välttämisessä ja vaatimattomuudessa. Se edustaa taipumusta olla aito ihmissuhteissa, haluttomuutta manipuloida tai hyväksikäyttää muita oman hyödyn vuoksi sekä kiinnostuksen puutetta ylelliseen varallisuuteen tai erityisetuihin. Big Five -mallin sovinnollisuudesta poiketen se keskittyy nimenomaan moraaliseen luonteeseen ja taipumukseen hyväksikäyttöön ja etuoikeutettuuden tunteeseen tai niiden välttämiseen.

Teoriasta HEXACO-malli persoonallisuuden rakenteesta →

Rehellisyys/vilpittömyys
Luonteenvahvuus, jossa ihminen puhuu totta ja esittää itsensä aidosti (Peterson & Seligman, 2004). Sen todellinen sisältö on kallis tapaus: sanansa ja totuuden pitäminen silloin, kun se maksaa jotakin.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Roolikonfliktit
Altistuminen työn ristiriitaisille vaatimuksille ja tehtäville, jotka ihminen uskoo pitäisi tehdä toisin. Roolin suunnitteluun liittyvä ominaisuus: työ, joka on ristiriidassa itsensä kanssa (Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Roolin selkeys
Onko työllä selkeät tavoitteet, tunnetut vastuualueet ja selvät odotukset. Korkea selkeys antaa energian suuntautua itse työhön sen sijaan, että sitä kuluisi sen selvittämiseen, mikä merkitsee (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Ryhmän tavoitteiden hyväksymisen edistäminen
Johtajan käyttäytyminen, jossa hän edistää yhteistyötä yhteisen päämäärän hyväksi: esittää tavoitteet yhteisinä, palauttaa hajaantuvat ponnistelut yhteiseen tavoitteeseen ja antaa tulosten ansion tiimille (Podsakoff, MacKenzie, Moorman & Fetter, 1990). Se tekee koordinoinnista vaivatonta, koska tavoite kuuluu jo kaikille.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

S

Saavuttaminen
Hallinnan pilari: eteneminen kohti tavoitteita, päämäärien saavuttaminen ja pätevyyden kokemus vastuiden hoitamisessa (Seligman, 2011).

Teoriasta Kukoistuksen PERMA-malli →

Sadismi
Arkipäivän sadismi: muiden ihmisten kärsimyksen kokeminen houkuttelevana eikä pelkästään siedettävänä (Buckels, Jones & Paulhus, 2013; lisätty pimeisiin piirteisiin neljänneksi, Paulhus, 2014). Ero psykopatiaan liittyy palkkioon eikä vakavuuteen, kuten lähdeartikkeli itse toteaa: siinä missä psykopatia on välinpitämätön kärsimykselle, sadismi pitää sitä houkuttelevana. Subkliinisessä väestössä, jossa sitä tutkitaan, konstrukti tavoittaa pääosin sijaiskokemuksellista nautintoa, halua katsoa konflikteja urheilussa, fiktiossa ja peleissä, sekä mieltymystä piikikkäisiin kommentteihin. Se on tavallisen persoonallisuuden jatkuva ulottuvuus, ei diagnoosi eikä oikeuspsykiatrinen luokka, eikä subkliinisillä otoksilla tehdyssä tutkimuksessa ole juurikaan havaittu siihen liittyvää psyykkistä toimintahäiriötä.

Teoriasta Persoonallisuuden pimeä kolmikko →

Sattuma
Usko siihen, että onni, kohtalo ja sattuma määräävät lopputulokset (Levenson, 1981).

Teoriasta Hallintakäsitys →

Seikkailu
Ammatillinen kiinnostus kilpailuun, fyysisiin haasteisiin ja työhön, jossa on todellista pelissä (Pozzebon et al., 2010). Se ei ole uhkarohkeutta: korkea pistemäärä kuvaa ihmistä, joka on läsnä vahvemmin, kun jotain on pelissä, kun taas matala pistemäärä kuvaa mieltymystä oloihin, joissa huomio voi kohdistua työhön vaaran sijaan.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Seurallinen-ekstravertti (NO)
Korkea hallitsevuus, korkea liittymishalu: seurallinen, ulospäinsuuntautunut, viihtyy ihmisten parissa (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

Sisäinen motivaatio elämysten kokemiseen
Toimintaan osallistuminen sen tuottamien aistimusten vuoksi: uppoutumisen, jännityksen ja sellaisen sisällön vetovoiman, joka vie ihmistä mukanaan (Vallerand ym., 1992). Kolmesta sisäisestä motivaatiosta tilariippuvaisin, ja yleensä ensimmäinen, joka hiipuu uupumuksen alla.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Sisäinen motivaatio suoriutumiseen
Toimintaan osallistuminen siitä saatavan tyydytyksen vuoksi, kun ylittää itsensä ja luo tai saavuttaa jotakin (Vallerand ym., 1992). Polttoaineena on tuntuva edistyminen: ero sen välillä, mitä ihminen pystyi tekemään ennen ja mitä hän pystyy tekemään nyt, eikä siihen liitetty palkkio.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Sisäinen motivaatio tietämiseen
Toimintaan osallistuminen siitä saatavan mielihyvän ja tyydytyksen vuoksi, kun oppii, tutkii ja ymmärtää jotakin uutta (Vallerand ym., 1992, Decin ja Ryanin itsemääräämisteorian pohjalta). Jatkumon autonomisin pää: toiminta palkitsee itsensä tapahtuessaan eikä tarvitse lopputulosta oikeutuksekseen.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Sisäisiin kokemuksiin reagoimattomuus
Ajatusten ja tunteiden salliminen tulla ja mennä ilman, että takertuu niihin tai joutuu niiden viemäksi (Baer ym., 2006).

Teoriasta Tietoisen läsnäolon viiden osa-alueen malli →

Sisäisten kokemusten arvostelemattomuus
Arvottamaton suhtautuminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin: niitä ei leimata hyviksi tai huonoiksi (Baer ym., 2006).

Teoriasta Tietoisen läsnäolon viiden osa-alueen malli →

Sisäisyys
Usko siihen, että lopputulokset määräytyvät omien tekojen ja ponnistelujen perusteella (Levenson, 1981).

Teoriasta Hallintakäsitys →

Sitoutuminen
Flow-pilari: täydellinen uppoutuminen toimintaan ja elämään sekä kiinnostus ja sitoutuminen niihin (Seligman, 2011).

Teoriasta Kukoistuksen PERMA-malli →

Somaattiset oireet ja hidastuneisuus
Kolmas Radloffin neljästä CES-D-faktorista (1977, s. 397): masennuksen kehollinen ja psykomotorinen puoli, eli asioista vaivaantuminen, huono ruokahalu, kaiken tuntuminen vaivalloiselta, levoton uni, keskittymisvaikeudet ja kyvyttömyys päästä liikkeelle. Kuvaileva ryhmittely raporttitekstiä varten; ei pisteytettävä asteikko.

Teoriasta Epidemiologinen masennusoireilu →

Somaattisten oireiden vaikeusaste

Tunnetaan myös nimellä: PHQ Somatization

PHQ-15:ssä (Kroenke, Spitzer & Williams, 2002) somaattisten oireiden vaikeusastetta arvioidaan 15 yleisen ruumiillisen oireen (päänsärky, kivut, ruoansulatuskanavan ja sydän- ja verisuonioireet jne.) esiintymistiheyden ja haittaavuuden perusteella. Nämä oireet selittävät yli puolet kaikista avohoitokäynneistä, ja niihin liittyy usein toimintakyvyn heikentymistä.

Teoriasta PRIME-MD / PHQ:n kliininen seulontakehys →

Sopivan esimerkin näyttäminen
Johtajan käyttäytyminen, jossa hän näyttää esimerkkiä, joka on johdonmukainen niiden arvojen ja vaatimusten kanssa, joita hän muilta edellyttää (Podsakoff, MacKenzie, Moorman & Fetter, 1990). Ihmiset lukevat johtajan tekoja nopeammin kuin kuulevat hänen sanojaan, joten tämä käyttäytyminen ratkaisee, saapuvatko ohjeet tuen saattelemina vai vastaesimerkkiä vastaan.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

Sosiaalinen

Tunnetaan myös nimellä: S

Hollandin sosiaalinen tyyppi: ammatillinen kiinnostus auttamiseen: ihmiset muuttuvat, koska sinä olit läsnä: opetit, ohjasit, hoidit, tuit (Holland, 1997; Rounds ym., 2016). Se ei ole ulospäinsuuntautuneisuutta: voi rakastaa auttamista ja silti tarvita hiljaisuutta jälkeenpäin; sisältö kuvastaa enemmän pitkäkestoista kahdenkeskistä vaikutusta kuin sosiaalista hälinää.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Sosiaalinen/emotionaalinen älykkyys
Luonteenvahvuus, jossa ihminen on tietoinen muiden motiiveista ja tunteista ja tietää, mitä sanoa ja tehdä sosiaalisissa tilanteissa (Peterson & Seligman, 2004). Kyse on tilanteen lukemisesta, ei siitä, mitä sillä tehdään: se ei ole sama asia kuin lämpö, eikä sitä tarvitse käyttää ystävällisesti.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Sovinnainen

Tunnetaan myös nimellä: C

Hollandin sovinnainen tyyppi: ammatillinen kiinnostus tietojen ja prosessien järjestämiseen: oikein pidetyt kirjanpidot, täsmäävät inventaariot, järjestelmät, joista mikään ei putoa läpi (Holland, 1997; Rounds ym., 2016). Organisaatiot pyörivät korkean C:n ihmisten varassa ja unohtavat tavallisesti sanoa sen; tarkkuustyö on tässä itse asia eikä välietappi.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Sovinnollisuus
Big Five -mallin persoonallisuusulottuvuus, joka kuvaa yksilöllisiä eroja yhteistyöhalukkuudessa, prososiaalisuudessa, luottamuksessa ja sosiaalisen sopusoinnun vaalimisessa (Costa & McCrae, 1992). Siihen kuuluvat osapiirteet luottamus, suoruus, altruismi, mukautuvuus, vaatimattomuus ja helläsydämisyys. Korkeat pistemäärät saavat olettavat yleensä muilla olevan hyvät aikeet ja asettavat ihmissuhteiden lämmön oman hyödyn edelle.

Teoriasta Viiden faktorin malli →

Sovinnollisuus
HEXACO-mallin sovinnollisuusulottuvuus (Ashton & Lee, 2004) koostuu anteeksiantavuudesta, lempeydestä, joustavuudesta ja kärsivällisyydestä, ja se kuvastaa taipumusta jättää muiden virheet huomiotta, arvioida muita lempeästi, mukautua muiden toiveisiin ja hillitä omaa luonnettaan. Se eroaa FFM:n sovinnollisuudesta siten, että siihen sisältyy vihaisuusalttius (siirretty neuroottisuudesta) ja siitä on jätetty pois moraalisuuteen liittyvä sisältö (siirretty rehellisyys-nöyryyteen), mikä tekee siitä kapeamman konstruktin, joka keskittyy ihmissuhteiden suvaitsevaisuuteen ja tunne-elämän tasapainoisuuteen.

Teoriasta HEXACO-malli persoonallisuuden rakenteesta →

Stressi
DSM-5:n poikkileikkaavien oireiden viitekehyksessä stressiin liittyvää kuormittuneisuutta arvioidaan diagnoosirajat ylittävänä oireulottuvuutena, joka kuvaa koettua psyykkistä taakkaa, jännittyneisyyttä ja selviytymisen vaikeutta. Sitä seulotaan muiden osa-alueiden rinnalla, jotta psykiatrisesta oirekuvasta saadaan kattava käsitys päädiagnoosin lisäksi (APA, 2013). Ulottuvuuksellinen lähestymistapa ottaa huomioon, että kliinisesti merkittävät stressireaktiot esiintyvät usein monenlaisten mielenterveyden häiriöiden yhteydessä ja vaikuttavat niiden kulkuun.

Teoriasta DSM-5:n poikkileikkaava oiremalli →

Stressi

Tunnetaan myös nimellä: Nervous Tension · Irritability

Lovibondin ja Lovibondin (1995) DASS-mittarissa operationalisoidussa kolmiosaisessa mallissa stressi käsitetään kroonisen, epäspesifin kiihtymyksen tilaksi, jolle ovat tyypillisiä jatkuva hermostunut jännittyneisyys, rentoutumisen vaikeus, ärtyisyys, levottomuus, kärsimättömyys sekä helposti järkyttyminen tai ylireagointi. Konstrukti vastaa masennukselle ja ahdistuneisuudelle yhteistä negatiivisen affektin eli yleisen kuormittuneisuuden osatekijää, ja se kuvaa pitkittynyttä tilaa, jossa ihminen tuntee olevansa psyykkisesti ylikuormittunut eikä pysty rauhoittumaan.

Teoriasta Masennuksen, ahdistuneisuuden ja stressin kolmiosainen malli →

Suunnittelu
Sen pohtiminen, miten stressitekijän kanssa toimitaan, ja strategian laatiminen ennen toimintaa (Carver, 1997). Ongelmakeskeinen strategia ja aktiivisen selviytymisen läheinen kumppani: toinen valmistelee toiminnan, toinen toteuttaa sen.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

T

Taiteellinen

Tunnetaan myös nimellä: A

Hollandin taiteellinen tyyppi: ammatillinen kiinnostus luomiseen eli sellaisen synnyttämiseen, mitä ei ollut olemassa: tekstiä, musiikkia, kuvia, kohtauksia (Holland, 1997; Rounds ym., 2016). Korkea A tiukasti jäsennellyssä työssä on yleinen hiljaisen urakurjuuden lähde; matala A on yhtä informatiivinen: toimeksiannot, standardit ja formaatit tuntuvat tuelta eivätkä häkiltä.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Taloudellinen hyvinvointi
Tila, jossa ihminen pystyy täysin hoitamaan nykyiset ja jatkuvat taloudelliset velvoitteensa, voi tuntea olonsa turvalliseksi taloudellisen tulevaisuutensa suhteen ja pystyy tekemään valintoja, jotka mahdollistavat elämästä nauttimisen (CFPB, 2015). Määritelmä on kuluttajalähtöinen, eli se on johdettu kuluttajien parissa tehdystä laadullisesta tutkimuksesta eikä asiantuntijoiden asettamista talousosaamisen normeista, ja se kattaa nykyisen turvan, tulevan turvan ja taloudellisen valinnanvapauden. Korkeat pistemäärät kuvaavat elämää, jossa yllätyksistä selvitään ja tulevaisuus on turvattu; matalat pistemäärät kuvaavat niin kapeaa liikkumavaraa, että raha päättää asioista ihmisen puolesta.

Teoriasta Taloudellinen hyvinvointi →

Tarmokkuus
Työn imun energiaulottuvuus: korkea energiataso ja psyykkinen sinnikkyys työskennellessä, halu panostaa ja periksiantamattomuus vaikeuksien edessä (Schaufeli & Bakker, 2003). Se on tyypillisesti ensimmäinen ulottuvuus, joka notkahtaa kroonisen ylikuormituksen alla, usein ennen kuin mikään tuntuu olevan vialla. Siksi matala tarmokkuus omistautumisen säilyessä on varhainen merkki eikä luonteenvika.

Teoriasta Työn imu →

Tietoinen läsnäolo
Kipeiden ajatusten ja tunteiden pitäminen tasapainoisessa tietoisuudessa niitä tukahduttamatta tai liioittelematta: itsemyötätunnon edellytys (Neff, 2003).

Teoriasta Myötätunto itseä kohtaan -teoria →

Tietoinen toiminta
Huomion suuntaaminen meneillään olevaan toimintaan sen sijaan, että toimisi autopilotilla tai mekaanisesti (Baer ym., 2006).

Teoriasta Tietoisen läsnäolon viiden osa-alueen malli →

Tiimin psykologinen turvallisuus
Yhteinen käsitys siitä, että tiimissä on turvallista ottaa ihmissuhderiskejä: myöntää virhe, pyytää apua, olla ääneen eri mieltä ja ehdottaa keskeneräisiä ideoita (Edmondson, 1999). Se on tiimin ilmapiirin ominaisuus eikä yksilön piirre, ja teoriassa se erotetaan tiimin yhteenkuuluvuudesta ja luottamuksesta tiettyihin yksilöihin. Kun turvallisuus on korkea, tieto liikkuu nopeasti ja ongelmat nousevat esiin pieninä; kun se on matala, riskialttiita toimintatapoja vältetään ja virheet jäävät raportoimatta, eivät tekemättä.

Teoriasta Tiimin psykologinen turvallisuus →

Toiminnallinen luovuttaminen
Luopuminen yrityksestä käsitellä stressitekijää tai niistä tavoitteista, joita se haittaa (Carver, 1997). Sopeutumistutkimuksessa se on yhteydessä suurempaan kuormittuneisuuteen (Carver, 1997).

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Toisten tunteiden arviointi
Kyky havaita ja ymmärtää ympärilläsi olevien ihmisten tunteita (Mayer & Salovey, 1997; Wong & Law, 2002): sävyn muutosten, hiljaisuuksien sekä sen eron huomaaminen, mitä joku sanoo ja mitä hänen kasvonsa tekevät. Eroaa näistä tunteista välittämisestä, jota empatiamittari mittaa.

Teoriasta Neliulotteinen tunneäly →

Toivo/optimismi
Luonteenvahvuus, jossa ihminen odottaa tulevaisuudelta parasta ja työskentelee sen saavuttamiseksi (Peterson & Seligman, 2004). Kyse on odotuksesta, ei iloisuudesta: oletusennuste kallistuu myönteiseen sen sijaan, että huonoa lopputulosta harjoiteltaisiin mielessä.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Tunkeutuvat oireet

Tunnetaan myös nimellä: Cluster B · Re-experiencing

DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-mallin kriteeri B kattaa uudelleenkokemisen oireet, joissa traumaattinen tapahtuma eletään tahattomasti uudelleen toistuvina tunkeutuvina muistoina, ahdistavina painajaisina, dissosiatiivisina takaumareaktioina, voimakkaana psyykkisenä ahdistuksena traumaan liittyville vihjeille altistuttaessa sekä voimakkaina fysiologisina reaktioina tapahtumasta muistuttaviin asioihin (APA, 2013). PTSD-diagnoosi edellyttää vähintään yhtä tunkeutuvaa oiretta.

Teoriasta DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-malli →

Tunnistettu säätely
Toimiminen, koska toiminta palvelee tavoitteita, joita ihminen itse pitää tärkeinä, vaikka toiminta ei itsessään olisi mieluisaa (Vallerand ym., 1992). Määritelmällisesti ulkoista, sillä syy on lopputuloksessa, mutta itsemääräämisteoria pitää sitä ulkoisista säätelyn muodoista kestävimpänä, koska syy on ihmisen oma.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Tunnollisuus
Big Five -mallin persoonallisuusulottuvuus, jolle ovat ominaisia yksilölliset erot itsekurissa, järjestelmällisyydessä, tavoitteellisessa käyttäytymisessä, luotettavuudessa ja harkitsevassa päätöksenteossa (Costa & McCrae, 1992). Siihen kuuluvat osapiirteet pätevyys, järjestelmällisyys, velvollisuudentunto, suoriutumispyrkimys, itsekuri ja harkitsevaisuus, ja se on eri kulttuureissa vahvin ja johdonmukaisin akateemisen suoriutumisen ja työsuoriutumisen persoonallisuusennustaja.

Teoriasta Viiden faktorin malli →

Tunnollisuus
HEXACO-mallin tunnollisuusulottuvuus (Ashton & Lee, 2004) koostuu järjestelmällisyydestä, ahkeruudesta, perfektionismista ja harkitsevuudesta, ja se kuvastaa taipumusta järjestää aikansa ja fyysinen ympäristönsä, työskennellä kurinalaisesti tavoitteita kohti, pyrkiä tarkkuuteen ja täydellisyyteen sekä harkita huolellisesti päätöksiä tehdessä. Sisällöltään ja rakenteeltaan se vastaa läheisesti FFM:n tunnollisuutta.

Teoriasta HEXACO-malli persoonallisuuden rakenteesta →

Tunnustus
Tunnustaako ja arvostaako johto omaa työtä. COPSOQ III:n keskipitkässä versiossa yhdellä osiolla mitattuna se kertoo, rekisteröityykö pitkäjänteinen ponnistelu näkyvästi ylempänä (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Tunteiden hyödyntäminen
Kyky suunnata tunteita rakentavaan toimintaan ja omaan suoriutumiseen (Mayer & Salovey, 1997; Wong & Law, 2002): innostuksen muuttaminen aloitetuksi tehtäväksi, turhautumisen uudeksi yritykseksi ja paineen keskittymiseksi. Neljästä ulottuvuudesta vähiten käsitelty ja selvimmin näkyvissä siinä, mitä todella saadaan aikaan.

Teoriasta Neliulotteinen tunneäly →

Tunteiden peittämisen vaatimukset
Vaatimus peittää tunteensa ja jättää mielipiteensä ilmaisematta työssä: pysyä ystävällisenä riippumatta siitä, miten itseä kohdellaan. Se nimeää itsehillinnän kuorman, jota monet asiakas- ja ihmistyön roolit kantavat (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Tunteiden purkaminen
Kielteisten tunteiden ilmaiseminen ja purkaminen kuormituksen lievittämiseksi (Carver, 1997). Tunnekeskeinen strategia: se voi purkaa painetta puuttumatta sinänsä siihen vaatimukseen, joka paineen synnytti.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Tunteiden säätely
Kyky säädellä omia tunteitaan ja toipua nopeasti psyykkisestä kuormituksesta (Mayer & Salovey, 1997; Wong & Law, 2002). Ei tukahduttamista: tasapainoiset ihmiset tuntevat yhä piikin, mutta saavat otteen ohjauspyörästä nopeammin takaisin. Neljästä ulottuvuudesta se, joka reagoi suorimmin harjoitteluun.

Teoriasta Neliulotteinen tunneäly →

Tuotanto
Ammatillinen kiinnostus kasvattamiseen, rakentamiseen, korjaamiseen sekä työskentelyyn työkalujen, maan ja eläinten parissa: kahdeksasta ORVIS-kiinnostuksen kohteesta fyysisin (Pozzebon et al., 2010). Se kuvaa halua, että päivän päätteeksi on jotain konkreettista, johon osoittaa.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Turvallisuusviestintä, oppiminen ja luottamus työtovereiden turvallisuusosaamiseen
Työryhmän yhteinen käsitys siitä, kiertääkö turvallisuustieto todella: keskustellaanko riskeistä niiden ilmetessä, vaihdetaanko apua, otetaanko opiksi siitä, mikä menee vikaan, ja otetaanko työtovereiden turvallisuusosaaminen vakavasti (Kines et al., 2011). Se on työryhmäpuolen mekanismiulottuvuus: sitoutuminen tuo tahdon, viestintä muuttaa sen yhteiseksi käytännöksi.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Tutkiva

Tunnetaan myös nimellä: I

Hollandin tutkiva tyyppi: ammatillinen kiinnostus ideoiden parissa työskentelyyn: kokeisiin, diagnosointiin, näyttöön ja kysymyksiin, joihin todella vastataan (Holland, 1997; Rounds ym., 2016). Korkean I:n profiilit tekevät parhaan työnsä askeleen päässä tapahtumista; konstrukti ei edellytä laboratoriotakkia, sillä analyysia tehdään yhtä lailla rahoitusalalla, lääketieteessä, ohjelmoinnissa ja korjaamoissa.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Työajan hallinta
Työntekijän mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä ajoitukseen: päättää, milloin pitää tauon, pitää lomat suunnilleen haluamaansa aikaan ja poistua työpaikalta hoitamaan yksityisasioita. Pienet ajankäytön vapaudet mitattuna erillisenä voimavaraulottuvuutena (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työhön liittyvä uupumus
Fyysinen ja psyykkinen väsymys ja uupumus, jonka henkilö kokee johtuvan työstään (Kristensen ym., 2005).

Teoriasta Työuupumusteoria →

Työn epävarmuus
Huoli työttömäksi joutumisesta ja siitä, kuinka vaikeaa olisi löytää uusi työ. Dokumentoitu stressitekijä, joka vaikuttaa jo kauan ennen kuin työpaikka mahdollisesti menetetään, ja riippumatta siitä, menetetäänkö sitä lainkaan (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työn ja yksityiselämän ristiriita
Kuluttaako työ niin paljon energiaa ja vieekö se niin paljon aikaa, että se vaikuttaa kielteisesti yksityiselämään. Työn ja perheen välisen ristiriidan tutkimusperinteen läikkymisulottuvuus: työn hinta mitattuna siellä, minne se työn ulkopuolella kohdistuu (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työn laatu
Tyytyväisyys omalla työpaikalla tehdyn työn laatuun. Mitataan COPSOQ III:n keskipitkässä versiossa yhdellä osiolla; matalat pistemäärät viittaavat usein oloihin, jotka pakottavat tekemään työtä omaa tasoa heikommin (Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työn merkityksellisyys
Koetaanko työ merkitykselliseksi ja tärkeäksi. Yksi vahvimmista ylläpitävistä voimavaroista, joita työ voi tarjota; sen puuttuessa kevytkin työ tuntuu raskaalta (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työntekijöiden luottamus turvallisuusjärjestelmien tehokkuuteen
Työryhmän yhteinen käsitys siitä, että turvallisuusjärjestelmät, kuten koulutus, työsuojeluvaltuutetut, turvallisuuskierrokset ja turvallisuuden ennakkosuunnittelu, todella toimivat (Kines et al., 2011). Korkea luottamus tarkoittaa, että järjestelmiä käytetään ja niihin osallistutaan; matala luottamus tarkoittaa, että ne pyörivät teatterina, täysin miehitettyinä ja hiljaa sivuutettuina.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Työntekijöiden sitoutuminen turvallisuuteen
Työryhmän yhteinen käsitys omasta sitoutumisestaan turvallisuuteen: pitävätkö työntekijät turvallisuutta omana vastuunaan, auttavatko he toisiaan työskentelemään turvallisesti ja tekevätkö he aloitteita sen sijaan, että jättäisivät turvallisuuden sääntöjen ja tarkastajien varaan (Kines et al., 2011). Tähän ulottuvuuteen vaikuttavat eniten ryhmän historia ja se, mitä ryhmä näkyvästi sietää.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Työntekijöiden turvallisuuden priorisointi ja riskien hyväksymättömyys
Työryhmän yhteinen käsitys siitä, meneekö turvallisuus työn nopean tekemisen edelle: pidetäänkö vaaroja hyväksymättöminä vai työn tavallisena hintana ja riskinottoa osaamisena (Kines et al., 2011). Korkeat pistemäärät kuvaavat ryhmää, joka ei hyväksy riskinottoa; matalat pistemäärät kuvaavat normalisoitunutta riskiä, joka harvoin ilmoittaa itsestään.

Teoriasta Työturvallisuusilmapiiri →

Työtahti
Nopeus, jota työ vaatii hetkestä toiseen: työskentely hyvin nopeasti ja kovalla tahdilla koko päivän ajan. Erillään työn määrästä (määrälliset vaatimukset) se kuvaa jatkuvaa työtahtia omana altisteenaan (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työtovereiden sosiaalinen tuki
Kuinka usein kollegoilta on saatavilla apua, tukea ja kuuntelevaa korvaa tarvittaessa. Yksi vaativan työn klassisista suojaavista tekijöistä; ilman sitä yksilölliset vaikeudet kannetaan yksin (Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Työtyytyväisyys
Kokonaistyytyväisyys työhön: työnäkymät, palkka ja työ kokonaisuutena kaikki huomioon ottaen. Yhteenvetoarvio, johon muut työympäristön ulottuvuudet vaikuttavat (Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

U

Ulkoinen säätely
Toimiminen ulkoa tulevien seurausten vuoksi: palkan, pätevyyksien, vaatimusten ja muiden odotusten (Vallerand ym., 1992). Säätelyn muodoista vähiten autonominen ja haurain, sillä se lakkaa, kun palkkio lakkaa. Tämä ei puhu sitä vastaan, koska se kantaa suurimman osan maailman velvoitteista.

Teoriasta Itsemääräämisteoria →

Uppoutuminen
Työn imun uppoutumisulottuvuus: täydellinen keskittyminen työhön ja onnellinen syventyminen siihen niin, että aika kuluu nopeasti ja irrottautuminen on vaikeaa (Schaufeli & Bakker, 2003). Tarmokkuuden ja omistautumisen ruokkimana se on syvätyön nautintoa; yksinään, muiden ulottuvuuksien ollessa matalia, se voi tarkoittaa, että työ on yksinkertaisesti nielaissut koko etualan.

Teoriasta Työn imu →

Urheus/Rohkeus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen ei väistä uhkaa, haastetta tai vaikeutta ja puolustaa oikeaa silloinkin, kun se maksaa jotakin (Peterson & Seligman, 2004). Hinta erottaa sen pelkästä mielipiteiden omaamisesta.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Uskonto/hengellisyys
Kääntyminen uskonnollisten tai hengellisten uskomusten ja käytäntöjen puoleen lohdun ja ohjauksen etsimiseksi (Carver, 1997). Se voi toimia sekä emotionaalisena tukena että tilanteen merkityksen lähteenä.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Uteliaisuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen kiinnostuu meneillään olevasta kokemuksesta sen itsensä vuoksi: uuden nälän laajuus (Peterson & Seligman, 2004). Se on lähellä oppimisen iloa olematta sama: uteliaisuus avaa oven, oppimisen ilo pitää ihmisen huoneessa.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

V

Vaarallinen jännityksen etsintä
Vetovoima fyysisesti vaarallisiin toimintoihin ja tilanteisiin, joihin liittyy loukkaantumisriski (Zuckerman, 1994).

Teoriasta Elämysten etsintä →

Vaatimaton-Vilpitön (JK)
Matala dominanssi, korkea affiliaatio: suvaitsevainen, hyväksyvä, rehellinen (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

Vaatimattomuus/nöyryys
Luonteenvahvuus, jossa ihminen antaa saavutustensa puhua puolestaan (Peterson & Seligman, 2004). Se ei ole heikkoa itsearvostusta: kysymys on siitä, tarvitsevatko saavutukset yleisöä, eikä matala pistemäärä ole ylimielisyyttä, sillä jotkut yksinkertaisesti nauttivat tulla nähdyiksi.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Vaikutusmahdollisuudet työssä
Se, missä määrin työntekijä voi vaikuttaa omaa työtään koskeviin päätöksiin, mukaan lukien työn määrä ja tekotapa. Klassinen puskuroiva voimavara vaatimusten ja hallinnan perinteessä: samat vaatimukset painavat eri tavoin sen kanssa ja ilman sitä (Karasek & Theorell; Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Vaikutusvaltaiset muut
Usko siihen, että vaikutusvaltaiset ihmiset hallitsevat oman elämän lopputuloksia ja tapahtumia (Levenson, 1981).

Teoriasta Hallintakäsitys →

Varma-hallitseva (PA)
Korkean hallitsevuuden vuorovaikutustyyli: jämäkkä, määräävä, itsevarma (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

Vertikaalinen luottamus
Johdon ja työntekijöiden välinen luottamus molempiin suuntiin: luottaako johto siihen, että työntekijät tekevät työnsä hyvin, voivatko työntekijät luottaa johdolta tulevaan tietoon ja voiko näkemyksiä ja tunteita ilmaista ylöspäin (Burr et al., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Vision muotoileminen
Johtajan käyttäytyminen, jossa hän tunnistaa ryhmälle uusia mahdollisuuksia ja viestii kuvan siitä, mihin työ on menossa, niin että ihmiset näkevät sen ja haluavat päästä sinne (Podsakoff, MacKenzie, Moorman & Fetter, 1990). Tämä käyttäytyminen muuttaa johtajan päässä olevan suunnan sellaiseksi, jonka mukaan tiimi voi ohjata.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

Välineellinen tuki
Neuvojen, tiedon tai käytännön avun hakeminen muilta ihmisiltä siitä, mitä tehdä (Carver, 1997). Emotionaalisen tuen ongelmakeskeinen vastine: verkostoa käytetään tilanteeseen vaikuttamiseen eikä paremman olon saamiseen.

Teoriasta Selviytymisen transaktionaalinen malli →

Välttäminen

Tunnetaan myös nimellä: Cluster C

DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-mallin kriteeri C kuvaa jatkuvaa, tietoista traumaan liittyvien ärsykkeiden välttämistä. Se ilmenee joko ahdistavien sisäisten muistuttajien (ajatusten, tunteiden tai muistojen) tai ulkoisten muistuttajien (ihmisten, paikkojen, keskustelujen, toimintojen) välttämisenä, jotka herättävät muistoja traumaattisesta tapahtumasta (APA, 2013). Diagnoosi edellyttää vähintään yhtä välttämisoiretta.

Teoriasta DSM-5:n neljän oireryhmän PTSD-malli →

Y

Yhteinen ihmisyys
Sen tunnistaminen, että kärsimys ja omat puutteet ovat osa yhteistä inhimillistä kokemusta eivätkä eristäviä tapahtumia, jotka sattuvat vain itselle (Neff, 2003).

Teoriasta Myötätunto itseä kohtaan -teoria →

Yhteisöllisyys työssä
Työtovereiden välinen ilmapiiri ja tunne siitä, että kuuluu työpaikan yhteisöön: työympäristön sosiaalisen kudoksen ulottuvuus (Burr ym., 2019).

Teoriasta Psykososiaaliset työtekijät →

Yksilöllinen tuki
Johtajan käyttäytyminen, jossa hän osoittaa kunnioitusta ja huomiota kunkin seuraajan henkilökohtaisille tarpeille ja tunteille (Podsakoff, MacKenzie, Moorman & Fetter, 1990): kuulee ihmisiä ennen kuin päätökset kohdistuvat heihin, mukautuu yksilöön ja pysyy perillä siitä, mitä tehtävälistan ulkopuolella tapahtuu. Tätä käyttäytymistä johtajat yliarvioivat itsessään kaikkein johdonmukaisimmin.

Teoriasta Transformationaalisen johtajan käyttäytyminen →

Yleinen minäpystyvyys

Tunnetaan myös nimellä: General Self-Efficacy · GSE

Laaja ja pysyvä käsitys omasta kyvystä selviytyä tehokkaasti erilaisista kuormittavista tai uusista vaatimuksista. Käsite pohjautuu Banduran (1977, 1997) sosiaalis-kognitiiviseen teoriaan. Schwarzerin ja Jerusalemin (1995) operationalisoimana yleinen minäpystyvyys ulottuu tehtäväkohtaisia uskomuksia laajemmalle ja kuvaa optimistista uskoa siihen, että pystyy käsittelemään odottamattomia haasteita, toipumaan takaiskuista ja sinnittelemään vastoinkäymisissä elämän eri osa-alueilla.

Teoriasta Sosiaalis-kognitiivinen teoria →

Yleinen psyykkinen kuormittuneisuus
Ei-psykoottinen kuormittuneisuus tarkasteltuna yhtenä kokonaisuutena diagnooseihin lajittelun sijaan: matala mieliala, huolestuneisuus ja jännittyneisyys sekä niiden mukana yleensä tulevat ruumiilliset vaivat (päänsärky, huono uni, huono ruokahalu, vatsavaivat, käsien vapina, väsymys, joka ei hellitä). Konstrukti on olemassa, koska yleisessä terveydenhuollossa nämä kaksi puolta ilmenevät yhdessä, ja niiden erottaminen maksaa enemmän tietoa kuin tuottaa. Se on tuoreeseen ajanjaksoon sidottu tila, ei piirre, eikä sillä ole yleispätevää katkaisurajaa: se, kuinka monta vaivaa merkitsee todennäköistä tapausta, riippuu kielestä, väestöstä ja seulonnan tarkoituksesta.

Teoriasta Yleiset mielenterveyden häiriöt perusterveydenhuollossa →

Yleinen työtyytyväisyys
Kokonaisvaltainen arvioiva käsitys omasta työstä kokonaisuutena, eli miellyttävä tunnetila, joka syntyy oman työn arvioinnista (Locke, 1976). Sitä mitataan suoraan eikä laskemalla yhteen osa-alueiden, kuten palkan, esihenkilötyön tai työtovereiden, tyytyväisyyttä. MOAQ-JSS-mittarin (Cammann et al., 1983) operationalisoimana se kuvaa kokonaisarviota, johon työn osat summautuvat; se muuttuu mielialaa hitaammin ja eroaa hetkellisistä tunnetiloista työssä.

Teoriasta Työasenteet →

Yleistyneen ahdistuneisuuden vaikeusaste

Tunnetaan myös nimellä: GAD Anxiety

GAD-7:ssä (Spitzer, Kroenke, Williams & Löwe, 2006) ahdistuneisuuden vaikeusastetta arvioidaan DSM-IV:ssä määriteltyjen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön seitsemän ydinoireen esiintymistiheyden perusteella: hermostuneisuus, hallitsematon huolestuneisuus, liiallinen huolestuneisuus, levottomuus, rentoutumisen vaikeus, ärtyneisyys ja pelokkuus.

Teoriasta PRIME-MD / PHQ:n kliininen seulontakehys →

Ylimielinen-laskelmoiva (BC)
Korkea hallitsevuus, matala liittymishalu: kilpailuhenkinen, piikittelevä, terävä kieleltään (Wiggins, 1995).

Teoriasta Interpersoonallinen sirkumpleksi →

Ylisamaistuminen
Kielteisiin tunteisiin uppoaminen ja niihin sulautuminen niin, että laajempi kokonaiskuva katoaa: tietoisen läsnäolon kielteinen ääripää (Neff, 2003).

Teoriasta Myötätunto itseä kohtaan -teoria →

Yrittävä

Tunnetaan myös nimellä: E

Hollandin yrittävä tyyppi: ammatillinen kiinnostus suostutteluun ja johtamiseen: neuvotteluun, päättämiseen ja lopputuloksista vastaamiseen riskit mukaan lukien (Holland, 1997; Rounds ym., 2016). Korkean E:n profiilit johtavat usein asioita epävirallisesti jo valmiiksi, minne tahansa heidät sijoitetaan.

Teoriasta Ammatilliset kiinnostuksen kohteet →

Ystävällisyys/anteliaisuus
Luonteenvahvuus, jossa ihminen tekee palveluksia ja hyviä tekoja muille taipumuksesta eikä vaihtokauppana (Peterson & Seligman, 2004). Näitä kahta erottavat kärsivällisyys muiden ongelmia kohtaan ja ystävällisyys, joka ei pidä kirjaa.

Teoriasta Values in Action -luokittelu luonteenvahvuuksista →

Mittaa yksi niistä

Useimpia näistä konstrukteista mitataan julkaistulla mittarilla, jonka voit tehdä täällä. Maksuton, ei rekisteröitymistä, lähde ja sen rajoitukset kerrottu.