Sosiaalis-kognitiivinen teoria
Bandura, A. · 1977
Tunnetaan myös nimellä: SCT · Self-Efficacy Theory
Sosiaalis-kognitiivinen teoria, jonka keskiössä on minäpystyvyyden käsite, esittää, että ihmisen toiminta on tulosta henkilökohtaisten tekijöiden (kognitio, tunteet, biologia), käyttäytymisen ja ympäristön vaikutusten vastavuoroisesta vuorovaikutuksesta (kolmisuuntainen vastavuoroinen determinismi). Minäpystyvyys, eli usko omaan kykyyn toteuttaa tiettyjen lopputulosten saavuttamiseksi tarvittava käyttäytyminen, on ihmisen toimijuuden keskeinen mekanismi, ja sitä muovaa neljä lähdettä: onnistumisen kokemukset, sijaiskokemukset, sanallinen suostuttelu sekä fysiologiset ja emotionaaliset tilat. Meta-analyysit osoittavat johdonmukaisesti, että minäpystyvyys korreloi vahvasti suoriutumisen kanssa (painotettu r = 0,38 työympäristöissä) ja on yksi vahvimmista opintomenestyksen ja terveyskäyttäytymisen muutoksen ennustajista.
Teoria, jonka mukaan minäpystyvyys, eli usko omaan kykyyn toteuttaa tiettyjen lopputulosten saavuttamiseksi tarvittavat toiminnot, on ihmisen toimijuuden keskeinen mekanismi. Yleistynyt minäpystyvyys heijastaa laajaa ja pysyvää henkilökohtaisen pätevyyden tunnetta eri alueilla.
- Lähde:
- Bandura, A. (1977). Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review, 84(2), 191-215.
Tee tähän teoriaan perustuva validoitu testi
Konstruktista lukeminen kertoo, mikä se on. Validoitu mittari kertoo, missä sinä sijoitut sillä. Maksuton, tulokset minuuteissa.
Näyttö yhdellä silmäyksellä
- Empiirinen tuki
- Vahva näyttö
- Replikointi
- Hyvin toistettu
- Kulttuurienvälinen
- Pääosin universaali
- Meta-analyysit
- 50 indeksoitua
Nämä arviot tiivistävät teoriaa koskevan julkaistun kirjallisuuden, eivät minkään yksittäisen siihen perustuvan testin laatua. Ne ovat toimituksellisia arvioita alla luetelluista lähteistä, ja ne muuttuvat näytön karttuessa.
Historiallinen konteksti
Bandura esitteli minäpystyvyyden yhdistävänä konstruktina vuonna 1977 Psychological Review -lehden artikkelissaan 'Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change' aiemman sosiaalisen oppimisen teoriansa ja 1960-luvun kuuluisien Bobo-nukkekokeiden pohjalta. Laajempi sosiokognitiivinen teoria muotoiltiin virallisesti vuonna 1986 teoksessa 'Social Foundations of Thought and Action', joka laajeni havaintooppimisen ulkopuolelle kattamaan itsesäätelyn, ennakoinnin ja itsereflektion kyvyt ihmisen toimijuuden keskeisinä piirteinä. Banduran vuoden 1997 teos 'Self-Efficacy: The Exercise of Control' tarjosi kattavimman käsittelyn minäpystyvyysteoriasta ja kokosi yhteen kahden vuosikymmenen tutkimuksen kliiniseltä, kasvatukselliselta ja organisaatioiden alueelta.
Konstruktit
Yleinen minäpystyvyys
A broad and stable sense of personal competence to cope effectively with a variety of stressful or novel demands, rooted in Bandura's (1977, 1997) social cognitive theory. As operationalized by Schwarzer and Jerusalem (1995), generalized self-efficacy extends beyond task-specific beliefs to capture the optimistic self-belief that one can handle unforeseen challenges, recover from setbacks, and persist in the face of adversity across diverse life domains.
Mittarit
- NOESIS yleisen minäpystyvyyden asteikkoNOESIS2026
Tähän teoriaan perustuvat testit
Käytännön sovellukset
Kliinisessä psykologiassa minäpystyvyyteen perustuvat interventiot ovat keskeisiä kognitiivis-behavioraalisissa terapioissa fobioiden, riippuvuudesta toipumisen ja kroonisten sairauksien hoidossa, ja niissä hallintakokemusten rakentamista ja mallioppimista käytetään vahvistamaan potilaiden uskoa selviytymiskykyihinsä. Koulutuksessa SCT ohjaa opetuksen suunnittelua mallioppimisen, ohjatun hallinnan ja itsesäädellyn oppimisen strategioiden avulla, jotka vahvistavat oppilaiden minäpystyvyyttä ja opintomenestystä. Organisaatioissa SCT on koulutusohjelmien, johtajuuden kehittämisen ja tavoitteenasetteluun perustuvien interventioiden perusta, ja General Self-Efficacy Scale on validoitu yli 25 maassa ja 30 kielellä kulttuurienvälistä arviointia varten.
Miten sitä mitataan
Minäpystyvyyttä mitataan tyypillisesti aluekohtaisilla asteikoilla (esim. opiskeluun liittyvä minäpystyvyys, terveyteen liittyvä minäpystyvyys) yleisten mittareiden sijaan Banduran suosituksen mukaisesti, jonka mukaan minäpystyvyysuskomukset ovat tehtäväkohtaisia. General Self-Efficacy Scale (Schwarzer & Jerusalem, 1995) on käytetyin yleinen mittari, ja se on validoitu yli 25 maassa.
Kritiikki ja rajoitukset
Keskeinen kritiikki on, että minäpystyvyysodotusten ja tulosodotusten välistä eroa ei aina erotella selvästi, mikä luo käsitteellistä epäselvyyttä teorian keskeisiin konstrukteihin. Kriitikoiden mukaan SCT:n laajuus ja monimutkaisuus, joka kattaa minäpystyvyyden, tulosodotukset, itsesäätelyn, ympäristötekijät ja triadisen vastavuoroisen determinismin, tekevät siitä vaikean operationalisoida tarkasti ja testata yhtenäisenä teoriana, ja suurin osa empiirisestä tutkimuksesta keskittyy kapeasti pelkkään minäpystyvyyteen. Jotkut tutkijat huomauttavat myös, että SCT saattaa aliarvioida geneettisiä, neurobiologisia ja rakenteellisia tai järjestelmätason esteitä, jotka rajoittavat käyttäytymistä henkilökohtaisista pystyvyysuskomuksista riippumatta, ja että monet perustavat tutkimukset tarkastelivat vain lyhyen eivätkä pitkän aikavälin käyttäytymisvaikutuksia.
Keskeiset julkaisut
- Bandura, A.. (1977). Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. 10.1037/0033-295X.84.2.191
- Bandura, A.. (1986). Social Foundations of Thought and Action: A Social Cognitive Theory.
- Bandura, A.. (1997). Self-Efficacy: The Exercise of Control.
- Bandura, A.. (2001). Social cognitive theory: An agentic perspective. 10.1146/annurev.psych.52.1.1
- Stajkovic, A. D. & Luthans, F.. (1998). Self-Efficacy and Work-Related Performance: A Meta-Analysis. 10.1037/0033-2909.124.2.240