Itsetarkkailu
Snyder, M. · 1974
Tunnetaan myös nimellä: Snyder Self-Monitoring
Itsetarkkailu on yksilöllinen ero siinä, missä määrin ihmiset tarkkailevat ja säätelevät ilmaisukäyttäytymistään sopiakseen sosiaaliseen tilanteeseen. Voimakkaasti itseään tarkkailevat pitävät sosiaalista kontekstia toimintansa ohjenuorana, ovat taitavia tulkitsemaan, mitä tilanne vaatii, ja muuttavat esiintymistään sen mukaan. Vähän itseään tarkkailevat pitävät omia asenteitaan ja taipumuksiaan ohjenuoranaan ja esiintyvät johdonmukaisesti tilanteesta toiseen silloinkin, kun johdonmukaisuus on sosiaalisesti kallista. Konstruktin keskeinen ennuste on moderaatiovaikutus: asenteet ennustavat käyttäytymistä paremmin vähän itseään tarkkailevilla, tilanteet taas voimakkaasti itseään tarkkailevilla.
Teoria yksilöllisistä eroista siinä, missä määrin ihmiset tarkkailevat ja säätelevät itsensä esittämistä ja ilmaisukäyttäytymistään sosiaalisissa tilanteissa. Voimakkaasti itseään tarkkailevat mukauttavat käyttäytymistään tilanteen vihjeisiin; heikosti itseään tarkkailevat käyttäytyvät johdonmukaisesti sisäisten asenteidensa mukaisesti.
- Lähde:
- Snyder, M. (1974). Self-monitoring of expressive behavior. Journal of Personality and Social Psychology, 30(4), 526-537.
- DOI:
- 10.1037/h0037039
Tee tähän teoriaan perustuva validoitu testi
Konstruktista lukeminen kertoo, mikä se on. Validoitu mittari kertoo, missä sinä sijoitut sillä. Maksuton, tulokset minuuteissa.
Näyttö yhdellä silmäyksellä
- Empiirinen tuki
- Kohtalainen näyttö
- Replikointi
- Osittain toistettu
- Kulttuurienvälinen
- Kulttuurisidonnainen
- Meta-analyysit
- 6 indeksoitua
Nämä arviot tiivistävät teoriaa koskevan julkaistun kirjallisuuden, eivät minkään yksittäisen siihen perustuvan testin laatua. Ne ovat toimituksellisia arvioita alla luetelluista lähteistä, ja ne muuttuvat näytön karttuessa.
Historiallinen konteksti
Snyder esitti konstruktin vuonna 1974 henkilö-tilanne-keskustelun aikana, kun Mischelin kritiikki oli kyseenalaistanut, ennustavatko piirteet käyttäytymistä lainkaan. Itsetarkkailu oli osittain vastaus tähän: piirteet ennustavat joidenkin ihmisten käyttäytymistä paremmin kuin toisten. Alkuperäisen 25 osion oikein-väärin-asteikon osoitettiin myöhemmin olevan monifaktorinen eikä yksiulotteinen, ja Lennox ja Wolfe julkaisivat uudistetun mittarin vuonna 1984. Gangestad ja Snyder puolustivat alkuperäistä asteikkoa vuonna 1985 ja uudelleen vuoden 2000 katsauksessa väittäen, että asteikko mittaa latenttia luokkaa eikä jatkuvaa piirrettä. Tämä näkemys on edelleen vähemmistökanta.
Konstruktit
Itsetarkkailu
The tendency to monitor and control one's expressive behavior and self-presentation in social situations (Snyder, 1974).
Mittarit
- IPIP:n itsetarkkailuasteikko(IPIP-SM)Goldberg, L. R. (IPIP), measuring constructs of Snyder, M.1999
Tähän teoriaan perustuvat testit
Käytännön sovellukset
Organisaatiotutkimuksessa itsetarkkailu ennustaa nousemista johtotehtäviin, rajapintatehtäviin ja verkostojen välittäjärooleihin, koska voimakkaasti itseään tarkkailevat liikkuvat sujuvammin ryhmien välillä. Myynnissä, neuvotteluissa ja asiakastyössä se ennustaa sopeutuvuutta. Itsetuntemuksen kannalta hyödyllinen tulkinta on vaihtokauppa eikä paremmuusjärjestys: voimakas itsetarkkailu tuo sosiaalista tehokkuutta koetun aitouden ja ihmissuhteiden syvyyden kustannuksella; vähäinen itsetarkkailu tuo johdonmukaisuutta tilanteeseen sopivuuden kustannuksella.
Miten sitä mitataan
Mitataan itsearviointiosioilla (alkuperäinen 25 osion tai uudistettu 18 osion versio); faktorirakennetta koskevan näytön perusteella ala-asteikkotason tulkinta on perustellumpi kuin yksittäinen kokonaispistemäärä.
Kritiikki ja rajoitukset
Tekijärakenne on pitkäaikainen ongelma: alkuperäisestä asteikosta saadaan luotettavasti vähintään kolme tekijää (näyttelijäkyky, ulospäinsuuntautuneisuus, muihin suuntautuneisuus), joilla on erilaiset korrelaatit, joten yksi kokonaispistemäärä yhdistää eri tavoin käyttäytyviä konstrukteja. Latenttiluokkaväite saa vain vähän riippumatonta tukea. Konstruktiin sisältyy myös kulttuurinen oletus, että tilanteen mukainen itsesäätely on erottuva yksilöllinen ero. Oletus siirtyy huonosti kulttuureihin, joissa tilanteeseen mukautuminen on normatiivista eikä taipumuksellista, ja kulttuurienvälinen validointi on vastaavasti heikkoa.
Keskeiset julkaisut
- Snyder, M.. (1974). Self-monitoring of expressive behavior. 10.1037/h0037039
- Lennox, R. D. & Wolfe, R. N.. (1984). Revision of the Self-Monitoring Scale. 10.1037/0022-3514.46.6.1349
- Gangestad, S. W. & Snyder, M.. (2000). Self-monitoring: Appraisal and reappraisal. 10.1037/0033-2909.126.4.530