noesisnoesis
KliininenVahva näyttö

PRIME-MD / PHQ:n kliininen seulontakehys

Spitzer, R. L., Kroenke, K. & Williams, J. B. W. · 1999

Tunnetaan myös nimellä: PRIME-MD · PHQ Framework

PHQ-perhe pohjautuu Primary Care Evaluation of Mental Disorders -arviointiin ja noudattaa yhtä suunnitteluperiaatetta: jokainen kyselylomakkeen osio vastaa suoraan diagnostista kriteeriä, jotta muu kuin erikoislääkäri voi käyttää sitä ja positiivinen seulontatulos osoittaa tiettyyn jatkotoimenpiteeseen eikä vain yleiseen huoleen. PHQ-9 kattaa vakavan masennusjakson yhdeksän DSM-kriteeriä kahden viime viikon ajalta; PHQ-2 on sen kahden osion ensimmäinen vaihe; PHQ-15 kattaa somaattisten oireiden kuormituksen. Nämä ovat seulontamittareita, joiden sensitiivisyys ja spesifisyys on julkaistu: ne tunnistavat, ketkä tarvitsevat arviointia, eivätkä ne diagnosoi.

Kliininen seulontakehys, joka on johdettu Primary Care Evaluation of Mental Disorders (PRIME-MD) -järjestelmästä. Se operationalisoi DSM-IV:n diagnostiset kriteerit lyhyiksi itsearviointiseulonnoiksi masennukselle (PHQ-9/PHQ-2), ahdistuneisuudelle (GAD-7), somatisaatiolle (PHQ-15) ja muille tiloille. Ei diagnostinen järjestelmä, vaan suunniteltu todennäköisten tapausten tunnistamiseen kliinistä jatkoarviointia varten.

Lähde:
Spitzer, R. L., Kroenke, K., & Williams, J. B. W. (1999). Validation and utility of a self-report version of PRIME-MD: the PHQ primary care study. JAMA, 282(18), 1737-1744.
Mittaa se

Tee tähän teoriaan perustuva validoitu testi

Konstruktista lukeminen kertoo, mikä se on. Validoitu mittari kertoo, missä sinä sijoitut sillä. Maksuton, tulokset minuuteissa.

Näyttö yhdellä silmäyksellä

Empiirinen tuki
Vahva näyttö
Replikointi
Hyvin toistettu
Kulttuurienvälinen
Pääosin universaali
Meta-analyysit
30 indeksoitua
TutkimusalueetPerusterveydenhuoltoKliininen psykologiaPsykiatrinen epidemiologiaKansanterveys

Nämä arviot tiivistävät teoriaa koskevan julkaistun kirjallisuuden, eivät minkään yksittäisen siihen perustuvan testin laatua. Ne ovat toimituksellisia arvioita alla luetelluista lähteistä, ja ne muuttuvat näytön karttuessa.

Historiallinen konteksti

Spitzerin ja kollegoiden vuonna 1994 julkaisema PRIME-MD oli kliinikon tekemä mittari, jonka tarkoitus oli tuoda jäsennelty psykiatrinen arviointi yleislääkärin vastaanotolle, mutta se vei liikaa aikaa rutiinikäyttöön. Vuoden 1999 itse täytettävä Patient Health Questionnaire oli vastaus tähän, ja Kroenken, Spitzerin ja Williamsin vuonna 2001 tekemä PHQ-9:n validointi teki siitä maailman käytetyimmän masennusseulan. Käyttöönottoa vauhditti se, ettei siitä peritä lisenssimaksuja, ja nykyään se on monissa terveydenhuoltojärjestelmissä mittauspohjaisen hoidon ja yhteistyöhoidon mallien perusta.

Konstruktit

Masennuksen vaikeusaste

As operationalized in the PHQ-9 and PHQ-2 (Kroenke, Spitzer & Williams, 2001), depression severity is assessed by the frequency of the nine cardinal symptoms of Major Depressive Disorder specified in DSM-IV: anhedonia, depressed mood, sleep disturbance, fatigue, appetite change, guilt/worthlessness, concentration difficulty, psychomotor change, and suicidal ideation. Scores index symptom burden rather than categorical diagnosis.

Yleistyneen ahdistuneisuuden vaikeusaste

As operationalized in the GAD-7 (Spitzer, Kroenke, Williams & Löwe, 2006), anxiety severity is assessed by the frequency of seven core symptoms of Generalized Anxiety Disorder specified in DSM-IV: nervousness, uncontrollable worry, excessive worry, restlessness, difficulty relaxing, irritability, and fearfulness.

Somaattisten oireiden vaikeusaste

As operationalized in the PHQ-15 (Kroenke, Spitzer & Williams, 2002), somatic symptom severity is assessed by the frequency and bothersomeness of 15 common physical symptoms (headaches, pain, gastrointestinal, cardiovascular, etc.) that account for more than half of all outpatient visits and are often associated with functional impairment.

Mittarit

  • Patient Health Questionnaire, 2 osiota(PHQ-2)Kroenke, K., Spitzer, R. L., & Williams, J. B. W.2003
  • Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön 7 osion asteikko(GAD-7)Spitzer, R. L., Kroenke, K., Williams, J. B. W., & Löwe, B.2006
  • Patient Health Questionnaire, 9 osiota(PHQ-9)Kroenke, K., Spitzer, R. L., & Williams, J. B. W.2001
  • Patient Health Questionnaire, 15 osiota (somaattisten oireiden vaikeusaste)(PHQ-15)Kroenke, K., Spitzer, R. L., & Williams, J. B. W.2002

Tähän teoriaan perustuvat testit

Käytännön sovellukset

PHQ-9:ää käytetään perusterveydenhuollossa masennuksen seulontaan, vaikeusasteen luokitteluun ja hoitovasteen seurantaan ajan mittaan, mikä on sen arvokkain ja vähiten arvostettu tehtävä. PHQ-2 toimii ensimmäisen vaiheen suodattimena suuren potilasmäärän ympäristöissä. Pistemäärävälit vastaavat vaikeusasteluokkia, jotka ohjaavat porrastetun hoidon päätöksiä. Kliinisen työn ulkopuolella asianmukainen käyttö on täysin omaan itseen viittaavaa: pistemäärä kertoo, onko keskustelu kliinikon kanssa aiheellinen, eikä sillä yksinään ole diagnostista merkitystä.

Miten sitä mitataan

Itse täytettäviä oireiden esiintymistiheyttä koskevia osioita kahden viikon ajalta, jotka lasketaan yhteen kokonaispistemääräksi, jolle on julkaistu vaikeusasteluokat; sensitiivisyys ja spesifisyys riippuvat katkaisurajasta ja populaatiosta.

Kritiikki ja rajoitukset

Tavanomainen katkaisuraja 10 johdettiin väestöistä, joissa masennuksen esiintyvyys oli suhteellisen korkea. Kun sitä käytetään kaikkia koskevaan seulontaan matalan esiintyvyyden ympäristöissä, suurin osa positiivisista tuloksista on vääriä, mikä on kohdentamatonta seulontaa vastustavan argumentin ydin. Levisin ja kollegoiden yksilötason meta-analyysi osoitti, että kirjallisuuden katkaisurajaan perustuvat arviot olivat järjestelmällisesti paisuneet valikoivan raportoinnin vuoksi. Somaattiset osiot ovat päällekkäisiä fyysisen sairauden kanssa, mikä nostaa pistemääriä somaattisesti sairailla. PHQ-9 myös tiivistää yhdeksän erilaista oiretta yhteen lukuun, joten samat kokonaispistemäärät voivat kuvata hyvin erilaisia kliinisiä kuvia.

Keskeiset julkaisut

  • Spitzer, R. L., Kroenke, K. & Williams, J. B. W.. (1999). Validation and utility of a self-report version of PRIME-MD: The PHQ Primary Care Study. 10.1001/jama.282.18.1737
  • Kroenke, K., Spitzer, R. L. & Williams, J. B. W.. (2001). The PHQ-9: Validity of a brief depression severity measure. 10.1046/j.1525-1497.2001.016009606.x
  • Levis, B., Benedetti, A. & Thombs, B. D.. (2019). Accuracy of the PHQ-9 for screening to detect major depression: Individual participant data meta-analysis. 10.1136/bmj.l1476

Aiheeseen liittyvät teoriat

PRIME-MD / PHQ:n kliininen seulontakehys: määritelmä, näyttö ja miten sitä mitataan | NOESIS