Aamu- ja iltavirkkuus (vuorokausirytmityyppi)
Horne, J. A. & Ostberg, O. · 1976
Tunnetaan myös nimellä: Chronotype · MEQ framework · Circadian preference
Vuorokausityypillisyys eli kronotyyppi kuvaa pysyvää yksilöllistä eroa sisäisen biologisen kellon vaiheessa suhteessa ulkoiseen kelloaikaan. Aamutyypit saavuttavat fysiologisen ja kognitiivisen huippunsa aikaisemmin ja suosivat aikaisempia nukkumaanmeno- ja heräämisaikoja; iltatyypeillä molemmat ovat vaiheeltaan viivästyneitä. Piirre on jatkuva eikä kategorinen, ja useimmat ihmiset sijoittuvat välimaastoon. Se perustuu mitattavaan biologiaan, eli hämärävalossa alkavan melatoniinin erityksen ja kehon ydinlämpötilan minimin ajoitukseen, mikä tekee siitä yhden harvoista persoonallisuuteen liittyvistä konstrukteista, joilla on suora fysiologinen kriteeri.
Kehys, joka kuvaa sisäisen kellon vaiheen pysyvää yksilöllistä eroa: milloin ihmisen keho mieluiten nukkuu, herää, syö ja suoriutuu. Horne ja Östberg (1976) rakensivat ensimmäisen aamu- ja iltatyyppisyyden itsearviointimittarin ja validoivat sen fysiologista merkkiä, suun lämpötilan vuorokausirytmiä, vasten: aamutyyppien huippu oli merkitsevästi aikaisemmin kuin iltatyyppien. Kronotyyppi on jatkuva eikä kaksijakoinen, sillä useimmat ihmiset sijoittuvat ääripäiden väliin, ja se muuttuu elämänkaaren aikana: se on myöhäinen nuoruudessa ja siirtyy aikaisemmaksi aikuisuuden mittaan. Se on vaihetta koskeva mieltymys, joka eroaa unen laadusta, unen pituudesta ja unihäiriöistä.
- Lähde:
- Horne, J. A., & Östberg, O. (1976). A self-assessment questionnaire to determine morningness-eveningness in human circadian rhythms. International Journal of Chronobiology, 4(2), 97-110.
Tee tähän teoriaan perustuva validoitu testi
Konstruktista lukeminen kertoo, mikä se on. Validoitu mittari kertoo, missä sinä sijoitut sillä. Maksuton, tulokset minuuteissa.
Näyttö yhdellä silmäyksellä
- Empiirinen tuki
- Vahva näyttö
- Replikointi
- Hyvin toistettu
- Kulttuurienvälinen
- Universaali
- Meta-analyysit
- 11 indeksoitua
Nämä arviot tiivistävät teoriaa koskevan julkaistun kirjallisuuden, eivät minkään yksittäisen siihen perustuvan testin laatua. Ne ovat toimituksellisia arvioita alla luetelluista lähteistä, ja ne muuttuvat näytön karttuessa.
Historiallinen konteksti
Horne ja Östberg julkaisivat Morningness-Eveningness Questionnaire -kyselylomakkeen vuonna 1976, mikä antoi alalle sen ensimmäisen vakiintuneen itsearviointimittarin, ja validoivat sen kehon lämpötilarytmejä vasten. Roennebergin vuonna 2003 julkaistu Munich ChronoType Questionnaire lähestyi asiaa toisin: se laski kronotyypin vapaapäivien todellisesta unen ajoituksesta univelalla korjattuna ja toi esiin sosiaalisen jetlagin, eli biologisen ja sosiaalisen ajan välisen ristiriidan, erillisenä ja merkityksellisenä suureena. Kaksostutkimusten mukaan kronotyypin periytyvyys on noin 50 prosenttia, ja genominlaajuisissa assosiaatiotutkimuksissa on tunnistettu tiettyjä kellogeenien variantteja.
Konstruktit
Aamuihmisyys
The position of a person's internal clock on the morning-to-evening continuum: how early the body wants to wake, when sleep actually arrives, and when mind and muscles reach their best (Horne & Östberg, 1976). Morning and evening types differ in the timing of body temperature, melatonin and alertness, not in discipline. The middle is not indecision — intermediate types are the most common and the most flexible about schedule — and the position shifts across the lifespan rather than being fixed.
Mittarit
- NOESIS kronotyyppiasteikkoNOESIS2026
Tähän teoriaan perustuvat testit
Käytännön sovellukset
Kronotyyppi ennustaa vuorotyön sietokykyä, ja sitä käytetään työterveyshuollossa työvuorolistojen suunnitteluun, sillä iltatyypit sopeutuvat paremmin yövuoroihin ja aamutyypit aikaisiin vuoroihin. Koulutuksessa nuorten vaiheen viivästymisen ja aikaisten koulupäivän alkamisaikojen välinen epäsuhta on näyttöperusta myöhäisemmän aloituksen käytännöille. Kliinisesti se ohjaa valohoidon ajoitusta vuorokausirytmin unihäiriöissä. Yksilön itsetuntemuksessa se erottaa biologisen taipumuksen moraalisesta arviosta itsekurista, jona myöhäisyys yleensä tulkitaan.
Miten sitä mitataan
Mitataan joko mieltymysosioilla (MEQ) tai laskemalla vapaapäivien unen keskikohta univelalla korjattuna (MCTQ); tuloksena on jatkuva vaihepistemäärä, joka tulkitaan ikäryhmittäisiä normeja vasten.
Kritiikki ja rajoitukset
Itsearvioitu kronotyyppi korreloi fysiologisten vaihemerkkien kanssa vain kohtalaisesti, noin 0,40-0,50, joten kyselylomakkeen pistemäärät ovat epätäydellinen sijaismuuttuja sille biologialle, jota niiden väitetään kuvaavan. Mieltymykseen perustuvat mittarit, kuten MEQ, sekoittavat biologisen vaiheen ja sosiaaliset rajoitteet: henkilö, joka joutuu heräämään aikaisin, saattaa ilmoittaa aamumieltymyksen sisäisestä rytmistään riippumatta. Kronotyyppi muuttuu myös järjestelmällisesti iän mukana, ja iltaisuus on huipussaan myöhäisnuoruudessa, joten pistemääriä voidaan tulkita vain ikänormeja vasten. Katkaisurajat, jotka jakavat jatkumon viiteen luokkaan, perustuvat sopimukseen eivätkä ole empiirisesti johdettuja.
Keskeiset julkaisut
- Horne, J. A. & Ostberg, O.. (1976). A self-assessment questionnaire to determine morningness-eveningness in human circadian rhythms.
- Roenneberg, T., Wirz-Justice, A. & Merrow, M.. (2003). Life between clocks: Daily temporal patterns of human chronotypes. 10.1177/0748730402239679
- Roenneberg, T., Allebrandt, K. V., Merrow, M. & Vetter, C.. (2012). Social jetlag and obesity. 10.1016/j.cub.2012.03.038