Persoonallisuus ja temperamentti: mikä on ero?

Temperamenttia ja persoonallisuutta käytetään arkikielessä usein toistensa synonyymeinä, ja niiden välinen ero on todellinen, vaikka kyse on pikemminkin asteesta kuin selvästä rajasta.

Perinteinen erottelu

Temperamentilla tarkoitetaan synnynnäisiin tekijöihin perustuvia yksilöllisiä eroja reaktiivisuudessa ja itsesäätelyssä. Ne ovat havaittavissa hyvin varhain elämässä ja suhteellisen pysyviä. Vauvat eroavat toisistaan ensimmäisistä viikoista lähtien siinä, kuinka voimakkaasti he reagoivat uuteen, kuinka helposti heidät saa rauhoittumaan ja kuinka paljon he lähestyvät tai vetäytyvät. Nämä erot edeltävät kaikkea merkittävää oppimishistoriaa, ja juuri tähän perustuu väite niiden synnynnäisyydestä.

Persoonallisuudella tarkoitetaan laajempia ja kehittyneempiä ajattelun, tuntemisen ja käyttäytymisen malleja, jotka ovat aikuiselle ominaisia. Se sisältää temperamentin perustanaan, mutta lisää kaiken sen päälle rakentuneen: arvot, uskomukset, luonteenomaiset sopeutumistavat, identiteetin ja ne strategiat, joita ihminen on kehittänyt oman reaktiivisuutensa käsittelemiseen.

Useimmin käytetyn vertauksen mukaan temperamentti on raaka-aine ja persoonallisuus se, mitä kokemus siitä muovaa.

Mistä se juontaa juurensa

Nykyaikainen tutkimusohjelma alkaa Thomasin ja Chessin New York Longitudinal Study -tutkimuksesta 1950-luvulla. Siinä seurattiin vauvoja ja tunnistettiin yhdeksän temperamentin ulottuvuutta, jotka myöhemmin ryhmiteltiin helppoon, vaikeaan ja hitaasti lämpenevään malliin. Kaganin 1980-luvun tutkimukset käyttäytymisen estyneisyydestä osoittivat, että osa neljän kuukauden iässä uuteen voimakkaasti reagoivista vauvoista pysyy muita estyneempinä nuoruuteen asti, ja heillä on mitattavia fysiologisia eroja.

Rothbartin malli, joka on nykyään vaikutusvaltaisin, tiivistää temperamentin kolmeen laajaan tekijään: aktiivisuus-ekstraversio, negatiivinen affektiivisuus ja tahdonalainen kontrolli. Bussin ja Plominin aiempi EAS-malli ehdotti emotionaalisuutta, aktiivisuutta ja sosiaalisuutta.

Missä raja hämärtyy

Selkeä erottelu joutuu vaikeuksiin molemmissa päissä.

Aikuisten piirreulottuvuudet muistuttavat suuresti aikuistuneita temperamentin ulottuvuuksia. Rothbartin aktiivisuus-ekstraversio vastaa ekstraversiota, negatiivinen affektiivisuus neuroottisuutta ja tahdonalainen kontrolli tunnollisuutta. Siinä on kolme Big Five -piirrettä eri kehitysvaiheen nimikkeellä. Jos aikuisen piirteet ovat pitkälti kehittynyttä temperamenttia, kategoriat eivät niinkään kuvaa eri asioita vaan samoja asioita eri ikävaiheissa.

Myöskään periytyvyysarviot eivät erota niitä toisistaan. Sekä temperamentin että aikuisen persoonallisuuspiirteiden periytyvyys on 40 ja 60 prosentin välillä: temperamentti ei ole yksinomaan biologinen eikä persoonallisuus yksinomaan opittu.

Temperamentti ei myöskään ole muuttumaton. Kaganin estyneistä vauvoista tuli muita todennäköisemmin estyneitä nuoria, mutta huomattavasta osasta ei tullut. Varhainen temperamentti muuttaa todennäköisyyksiä; se ei määrää lopputulosta.

Miksi erottelu kannattaa silti säilyttää

Hämärtyneenäkin se on hyödyllinen.

Se selittää, miksi muutos on mahdollinen mutta hidas. Jos osa siitä, mitä vastaan työskentelet, oli olemassa ennen kuin sinulla oli siihen mitään sananvaltaa, ponnistelu tuottaa asteittaista liikettä eikä mullistusta. Mullistuksen odottaminen on hyvä tapa päätyä virheellisesti siihen, ettei mikään muutu.

Se myös erottaa reaktiivisuuden säätelystä, jotka arkikieli sekoittaa keskenään. Kahden ihmisen tunnereaktio voi olla yhtä voimakas, ja silti he voivat toimia sen kanssa hyvin eri tavoin. Jälkimmäistä on paljon helpompi harjoittaa kuin ensimmäistä, ja säätelyyn reaktiivisuuden sijaan kohdistuvista interventioista on parempaa näyttöä.

Mittaamisen näkökulmasta

Aikuisille tarkoitetut mittarit mittaavat persoonallisuutta, eivät temperamenttia. Temperamenttia arvioidaan vauvoille ja lapsille tarkoitetuilla mittareilla, usein vanhemman arvion tai havainnoinnin avulla, eikä tämä siirry sellaisenaan aikuisiin.

Aikuisten kyselylomake tavoittaa sellaisen järjestelmän nykytilan, jolla on synnynnäinen perusta ja jonka päälle on kerrostunut vuosikymmenten historia. Siksi piirteen pistemäärä kannattaa lukea kuvauksena siitä, missä olet nyt: informatiivisena, kohtalaisen pysyvänä eikä toteamuksena siitä, mikä oli väistämätöntä.