Mitä itsearvioinnilla voi mitata ja mitä ei
Kyselylomakkeet pyytävät sinua tarkkailemaan itseäsi, mikä toimii joissakin asioissa paremmin kuin toisissa. Kun tiedät, missä menetelmä on vahva ja missä se pettää, luet minkä tahansa tuloksen eri tavalla.
Lähes jokainen laajasti käytetty persoonallisuuden ja hyvinvoinnin mittari on itsearviointiin perustuva kyselylomake. Luet väittämän, arvioit, kuinka hyvin se kuvaa sinua, ja arviot lasketaan yhteen. Menetelmä on edullinen, nopea ja helposti laajennettava, ja sillä on todellisia vahvuuksia, mutta sillä on myös heikkouksia, jotka kannattaa tuntea ennen kuin luet omia tuloksiasi.
Missä se toimii hyvin
Sisäiset tilat, joita kukaan muu ei voi havaita. Elämään tyytyväisyys, koettu stressi, merkityksellisyys, tunnettu ahdistuneisuus. Näissä ihminen ei ole pelkästään kätevä tietolähde; hän on ainoa pätevä lähde. Ulkopuolinen arvioija, joka arvioi subjektiivista hyvinvointiasi, arvaa.
Tyypillinen käyttäytyminen ajan yli koottuna. Ihmiset osaavat melko hyvin kertoa, mitä he yleensä tekevät, vaikka he ennustavat yksittäisiä tilanteita huonosti. Piirremittarit toimivat, koska ne keskiarvoistavat eri tilanteiden yli.
Minäkuva itsessään kiinnostuksen kohteena. Se, kuinka kyvykkääksi uskot itsesi, vaikuttaa siihen, mitä yrität, riippumatta siitä, kuinka kyvykäs todellisuudessa olet. Minäpystyvyys on oikeutettu konstrukti juuri siksi, että uskomuksella on seurauksia.
Missä se pettää
Sosiaalisesti suotava vastaaminen. Ihmiset kuvaavat itsensä tunnollisemmiksi, empaattisemmiksi ja vähemmän vihamielisiksi kuin he ovat, ja vaikutus kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän on pelissä. Matalan panoksen itsetuntemustilanteessa vääristymä on vähäinen. Rekrytoinnissa se on vakava: useimpien persoonallisuusosioiden läpinäkyvä muotoilu tekee niistä helppoja vääristellä, ja ne hakijat, joilla on vahvin motivaatio vääristellä, ovat juuri niitä, jotka työnantaja haluaisi tunnistaa.
Rajallinen itseymmärrys. Itsearvioinnit korreloivat vain kohtalaisesti sellaisten ihmisten arvioiden kanssa, jotka tuntevat henkilön hyvin, ja ero on suurin juuri siellä, missä sitä voisi odottaa: arvottavissa piirteissä ja niillä ihmisillä, joiden minäkuva on epätarkin. Ihminen, joka ei huomaa omaa tarkkaamattomuuttaan, ei ole hyvässä asemassa raportoimaan siitä.
Kyky vai uskomus. Itsearviointi ei voi mitata kykyä. Itsearvioitu tunneäly mittaa sitä, kuinka emotionaalisesti kyvykkääksi uskot itsesi, ja se korreloi vain vaatimattomasti suoriutumisen kanssa tehtävissä, jotka edellyttävät emotionaalista arvostelukykyä. Molemmat ovat todellisia konstrukteja; ne eivät ole sama konstrukti, ja niiden sekoittaminen on yksi kaupallisten testimarkkinoiden yleisimmistä virheistä.
Viiteryhmävaikutukset. Väittämää "Teen kovasti töitä" arvioidaan suhteessa implisiittiseen vertailuryhmään, joka vaihtelee henkilöittäin ja kulttuureittain. Tämä tekee itsearviointien raakakeskiarvojen kulttuurienvälisestä vertailusta epäluotettavaa tavoilla, jotka on helppo ohittaa ja vaikea korjata.
Mieliala vastaushetkellä. Senhetkinen tunnetila värittää jälkikäteisiä arvioita järjestelmällisesti. Yhden mittauskerran pistemäärä konstruktista, jonka oletetaan olevan pysyvä, sisältää enemmän tilavaihtelua kuin piirrenäkökulma antaa ymmärtää.
Vastaustyylit. Myöntelytaipumus eli samaa mieltä oleminen sisällöstä riippumatta sekä äärivastausten käyttö vaihtelevat yksilöiden ja kulttuurien välillä. Hyvin rakennetut asteikot lieventävät tätä käänteisesti muotoilluilla osioilla, mikä tuo mukanaan oman harhansa: sekamuotoillut asteikot tuottavat säännönmukaisesti näennäisen toisen faktorin, joka heijastaa muotoilua eikä sisältöä.
Miten luet omia tuloksiasi tämän valossa
Pidä itsearvioinnin pistemäärää hyvin jäsenneltynä kuvauksena siitä, miten näet itsesi. Se on aidosti informatiivinen, mutta se ei ole sama asia kuin kuvaus siitä, millainen olet.
Näiden kahden välinen ero on usein kiinnostavin osa. Kun pistemäärä yllättää sinut, pohtimisen arvoinen kysymys ei ole se, onko testi väärässä, vaan kumman kahdesta tulkinnasta, sinun vai mittarin, ympärilläsi olevat ihmiset tunnistaisivat.
Tämä on myös rehellinen raja sille, mitä kyselylomake voi tarjota, ja hyvä syy pitää mitä tahansa yksittäistä pistemäärää yhtenä tietolähteenä eikä tuomiona.
Testaa itse
Mittaamisesta lukeminen on yksi asia. Oman pistemääräsi näkeminen lähteineen, normiotoksineen ja rajoituksineen on toinen. Maksuton, ei rekisteröitymistä.
Jatka lukemista
- Mitä on psykometriikka?Tieteenala, joka selvittää, onko psykologinen mittaus hyvä vai ei. Se myös selittää, miksi kahden samankaltaisia kysymyksiä esittävän testin tulosten arvo voi poiketa toisistaan valtavasti.
- Mitä reliabiliteetti on psykologisessa testauksessa?Reliabiliteetti on mittauksen johdonmukaisuutta, ei oikeellisuutta. Testillä voi olla korkea reliabiliteetti, ja silti se voi mitata väärää asiaa. Siksi se on ensimmäinen kysymys, jonka esitämme, mutta ei koskaan viimeinen.
- Mitä validiteetti on psykologisessa testauksessa?Validiteetti ei ole testin ominaisuus. Se on perustelu sille, onko tietyn pistemäärän tietty tulkinta tiettyyn tarkoitukseen puolustettavissa, ja se on rakennettava uudelleen jokaista uutta käyttötarkoitusta varten.
- Mitä on konstruktivaliditeetti?Mittaamisen vaikein kysymys: onko mittaamasi asia olemassa sellaisena kuin olet sen määritellyt, ja tavoittaako mittarisi juuri sen eikä jotakin sen lähellä olevaa.
- Konvergentti ja diskriminantti validiteettiKaksi toistensa peilikuvana olevaa vaatimusta: mittarin on oltava yhtäpitävä sen kanssa, minkä kanssa sen pitääkin olla, ja sen on pysyttävä erillisenä siitä, mitä se väittää olevansa olematta. Useimmat heikot mittarit eivät täytä jälkimmäistä.
- Mitä Cronbachin alfa on ja mitä se ei olePsykologisen testauksen eniten raportoitu tunnusluku ja myös useimmin väärin tulkittu. Alfa ei kerro, että asteikko on yksiulotteinen, ja korkea arvo on usein pikemminkin oire kuin ansio.
- Mittauksen keskivirhe: kuinka paljon pistemääräsi voi poiketa todellisestaJokaiseen pistemäärään liittyy virhemarginaali, ja useimmissa psykologisissa testeissä se on suurempi kuin ihmiset olettavat. Tämä luku kertoo sinulle, milloin ero on todellinen ja milloin se on pelkkää kohinaa.
- Normit ja persentiilit: mihin pistemäärääsi verrataanRaakapistemäärä ei ole yksinään tulkittavissa. Se saa merkityksen vasta suhteessa viiteryhmään, ja se, mitä ryhmää käytettiin, on yksi minkä tahansa testin merkittävimmistä ja vähiten esille tuoduista seikoista.
- Miten psykometrinen testi oikeasti rakennetaanKonstruktin määrittelystä julkaistuihin normeihin prosessi kestää vuosia, ja suurin osa siihen syötetystä aineksesta karsitaan matkan varrella. Kun tunnet vaiheet, on helppo nähdä, mitkä niistä nopea verkkovisa jätti väliin.
- Mitä tarkoittaa, kun testiä kutsutaan validoiduksi?Sana on sääntelemätön, ja sitä käyttävät vapaasti tuotteet, jotka eivät ole tehneet mitään tarvittavasta työstä. Tässä on, mitä se tarkoittaa silloin, kun se tarkoittaa jotakin, ja neljä kysymystä, jotka erottavat nämä kaksi tapausta toisistaan.
- Miksi useimmat internetin persoonallisuustestit eivät ole reliaabeleitaEi siksi, että he olisivat epärehellisiä, vaan siksi, että ne vaiheet, jotka tekevät mittauksesta luotettavan, ovat näkymättömiä, kalliita ja helppoja ohittaa. Niiden ohittaminen ei muuta mitenkään sitä, miltä tulos näyttää.
- Mitä tarkoittaa, kun testi ennustaa jotakinKorrelaatio 0,30 on persoonallisuustutkimuksessa vahva löydös mutta heikko peruste yhtä ihmistä koskevalle päätökselle. Kumpikin väite pitää paikkansa, ja niiden välinen ero aiheuttaa suurimman osan testitulosten väärinkäytöstä.
- Seulonta ei ole diagnoosiSeulontaan tarkoitettu kyselylomake on rakennettu tunnistamaan mahdollisimman monta mahdollista tapausta, ja korkea väärien positiivisten osuus hyväksytään sen hintana. Jos seulonnan pistemäärää luetaan diagnoosina, käännetään päinvastaiseksi se, mihin lomake on suunniteltu.